Pihlajaveden erämaakirkko

Kävimme Pihlaiskosken reitin kiertämisen jälkeen tutustumassa Pihlajaveden vanhaan kirkkoon. Kirkko on muodoltaan pitkäkirkko, mutta siinä on ristikirkkomaisia piirteitä. Kirkon alkuperäisiä rakenteita on purettu ja niitä on käytetty 1870-luvulla rakennettuun uuteen kirkkoon. Seinät ja ulkokatto ovat kuitenkin alkuperäiset ja kirkko on entisöity nykyiseen asuunsa 1930-luvulla. Istumapaikkoja kirkossa on 300.

Kymmenen paikallista taloa ja neljä torppaa ehdotti Keuruun seurakunnalle kirkon rakentamista Pihlajavedelle vuonna 1778. Perusteluna oli pitkä kirkkomatka. Lupaa ei myönnetty, mutta saarnahuone saatiin rakentaa. Rahoitusta ei emäseurakunnalta herunut, vaan seurakuntalaiset myivät viljaa ja tervaa varojen saamiseksi.

Saarnahuoneen suunnitteli tunnettu rakennusmestari ja kirkonrakentaja Matti Åkerblom. Kirkkoherra Abraham Indrenius antoi tuomiokapitulille selvityksen saarnahuoneen valmistumisesta 1782. Kapituli tuli siihen tulokseen, että kyseessä on kirkko, eikä vain saarnahuone ja antoi Indreniukselle huomautuksen. Kirkko sai kuitenkin jäädä pystyyn ja sitä käytettiin ilman kirkoksi vihkimistä vuoteen 1787 asti, jolloin vihkiminen lopulta toimitettiin.

Aluksi Keuruun papit kävivät pitäjässä joka kolmas tai neljäs pyhä. Ensimmäinen Pihlajaveden oma pappi oli kappalainen Anders Johan Gummerus, jonka hauta on kirkon vieressä.

Kirkkoa ympäröivän kiviaidan sisäpuolelle jäävä hautausmaa vihittiin käyttöön jo ennen kirkon vihkimistä vuonna 1785. Hautausmaan tarkastajien mielestä hautausmaa oli niin ahdas, vesipohjainen ja kivinen, että hautaaminen sallittiin vain kirkon toiselle puolelle kahden kyynärän syvyyteen. Hautausmaa oli kuitenkin pitkään käytössä ja sinne on haudattu runsaasti punatautiin ja nälkään kuolleita. Kirkon sivueteiseen on kerätty talteen kymmeniä vanhoja puuristejä.

Kirkon pihamaalla sijaitsevassa katoksessa on nähtävillä suuri kirkkovene.

Kirkko on aina avoinna vierailijoille. Pääovi voi olla lukossa, mutta suuri avain on paikoillaan.

Kirkon sisälle mennessä heti eteisessä tulee vastaan vaivaisukko käsi ojossa. Vastakkaisella seinällä olevan hyllyn päällä on taulu, jossa kerrotaan, että vaivaisukon keräämä vapaaehtoinen lahja käytetään erämaakirkon hyväksi. Hyllyssä on näytillä kirkosta löytyneitä esineitä. Lattialla hyllyn alapuolella on jalkapuu nojaamassa seinään. Siihen on saatettu laittaa juopuneena kirkkoon saapuneita tai muuten epäasiallisesti käyttäytyneitä. Onpa jalkapuuhun tuomittu huonon lukupäänkin takia, jos ei ole oppinut tiettyjä kristinopin kappaleita, tai jos ei ole oppinut lukemaan ennen rippikoulua.

Vaivaisukko koki kovia heinäkuussa 2018, kun paikallinen nuoriso yritti saada sen sisällä olevat rahat ja rikkoi sen. Nyt se kuitenkin näytti olevan kunnossa. Vaivaisukon erikoisuus on mekanismi, joka saa sen silmät liikkumaan.

Kirkon sisällä on hieman hämärää, mutta tunnelmallista. Vanha puu tuoksuu voimakkaasti.

Penkit ovat hyvin pystyt ja lähellä toisiaan. Tällaisella hädintuskin keskipituisella koeistujallakin polvet ottivat jo kiinni edessä olevan penkin selkänojaan.

Alttarin takana on ikkuna ja sen edessä suuri puinen risti.

Kirkon toisella sivulla on pieni sivusali, jossa on muutama lisärivi penkkejä. Seiniin imeytyneet kirkkokansan hahmot näkyvät tässä selkeästi. Hahmojen arvellaan syntyneen seinään nojaamisesta nokisissa vaatteissa.

Vastakkaisella puolella samalla kohdalla on vain ovi sakastiin.

Saarnastuolissa on samantyylisiä koristeleikkauksia kuin alttarissakin.

Pihlajaveden erämaakirkko on edelleen jumalanpalveluskäytössä kesäisin. Se on suosittu vihki- ja konserttikirkko.