Helmikuun lopulla kävin tutustumassa Häähninmäen näkötorniin. Nyt ajattelin hieman kävelläkin Häähninmäen reiteillä, jos vain reitit olisivat käveltävässä kunnossa. Tällä kertaa Pauliinakin innostui lähtemään mukaan.
Lumet olivat jo hyvää vauhtia sulamassa ja tiet olivat enimmäkseen paljaat. Viimeiset hiekkatieosuudet ennen Häähninmäen parkkipaikkaa olivat melko veteliä ja auto saikin komean kurakuorrutuksen.
Polku näytti olevan vielä hyvinkin käveltävässä kunnossa. Kävelimme aluksi Häähninmäen päälle. Kävimme istahtamassa Peikkolassa ja kiipesimme näkötorniin.
Peikkolan ja näkötornin välissä ihmettelimme isonjaon aikaan vuonna 1787 pystytettyä rajapyykkiä. Tämä minulta jäikin viimeksi huomaamatta.
Tornista laskeuduttuamme ajattelimme kävellä johonkin suuntaan ja miettiä sitten jossakin risteyksessä miten jatkamme. Lähdimme kävelemään suunnilleen pohjoiseen vievää polkua. Hetken päästä vastaan tuli iso puu, jolla on ikää kolmattasataa vuotta. Puun luokse oli tallattu polku, jota pitkin pääsimme ihailemaan sitä lähempää.
Puun katselun ja halailun jälkeen jatkoimme matkaamme samaa pohjoiseen menevää polkua. Pian vastaan tuli moottorikelkkaura. Polun ja uran risteyksessä oli kartta, josta ilmeni, että oikealle kääntymällä pääsisimme kiertämään Paskolammin reitin, joka palaisi takaisin Häähninmäelle. Päätimme siis kiertää sen.
Moottorikelkan jälkiä pitkin oli hyvä kävellä, joskin vastaantullutta "läskipyörää" hieman väistäessäni upposin hankeen. Jonkin matkan päästä urasta erkani polku Paskolammen suuntaan.
Polku ei mennyt aivan Paskolammelle asti, vaan ohitti sen hieman kauempaa ja jatkoi sitten Häähninmäelle. Lammelle lähti siis vielä erikseen oma polkunsa. Päätimme poiketa lammella.
Lammen rannalla oli ilmeisesti laituri, jonka päässä oli uimatikkaat. Laiturilla oli myös penkki ja pieni pöytä. Itse laituri oli lumen alla, joten ihan varmaksi en tiedä olivatko penkki ja pöytä kiinni siinä, vai minkälaisesta rakennelmasta oli kyse. Joka tapauksessa nautimme eväämme pöydän ääressä istuen.
Evästauon jälkeen tuli sitten tehtyä pieni virhe. Jotenkin unohdin, että olimme tulleet Paskolammelle erillistä pistopolkua pitkin ja kuvittelin, että lammen rannasta eteenpäin jatkuva polku menisi Häähninmäelle. Eipäs mennytkään, vaan se meni ihan eri mäen päälle, mikä selvisi seuraavassa risteyksessä. Olisihan tuotakin reittiä päässyt ennenpitkää takaisin autolle, mutta ihan niin pitkää lenkkiä ei ollut tarkoitus tehdä. Siispä lähdimme takaisin Paskolammen suuntaan.
Oikealle polulle päästyämme saimme seuraksemme pienen koiran ulkoiluttajansa kanssa. Hekin olivat hieman harhailleet. Olivat palaamassa Häähninmäeltä parkkipaikalle, mutta lähteneet väärälle polulle. Siispä hekin kääntyivät takaisin.
Häähninmäelle päästyämme istahdimme vielä Peikkolan taakse penkille nauttimaan hieman virvokkeita ja auringonpaistetta. Sää oli kyllä mitä parhain. Aurinko lämmitti mukavasti ja valkoinen hanki hohti sinisen taivaan alla. Kyllä kannatti lähteä.
Autolle palattuamme totesimme, että tie oli entisestään pehmentynyt kelin lämmetessä. Ajaminen olikin hieman muljahtelevaa, mutta pysyimme sentään ojien välissä.
