Kerimäen kirkko

Vietimme kesäistä päivää Savonlinnan seudulla ja päätimme pyörähtää ennen kotiin lähtöä Kerimäen kirkossa, joka on maailman suurin puukirkko. Istumapaikkojen määrällä mitattuna se on myös kaikista Suomen kirkoista suurin. Sisäpohjapinta-alan mukaan se jää Turun tuomiokirkon jälkeen toiseksi. Varsin isosta rakennuksesta on siis kyse.

Muodoltaan Kerimäen kirkko on kaksoisristikirkko, eli kahtamoinen. Sen pohja on muodoltaan risti, jonka tassapitkien sakaroiden väliin on tehty kulmaulokkeet. Kirkon vieressä on 42 metriä korkea kellotapuli, joka on valmistunut vuonna 1847, kuten itse kirkkokin. Tapulissa on kaksi eri kokoista kirkonkelloa. Tapulissa toimii kesäaikaan kioski-kahvila kirkon aukioloaikoina.

Kirkon pituus on 45 metriä, leveys 42 metriä ja korkeus 27 metriä. Ristin huippuun on 37 metriä. Istumapaikkoja on noin 3300 ja lisäksi noin 2000 mahtuu seisomaan. 

Kirkon ensimmäisen suunnitelman teki vuonna 1842 Ernst Bernhard Lohrmann, joka oli kirkkoihin ja julkisiin rakennuksiin erikoistunut saksalaissyntyinen suomalainen arkkitehti. Kirkon koko olisi riittänyt vain 1500 hengelle ja se ei kelvannut 10 000 hengen seurakunnalle. Arkkitehti ja Yleisten rakennusten intendentinkonttorin ensimmäinen konduktööri Anders Fredrik Granstedt suunnitteli kirkon uudelleen 5000 hengelle mitoitetusti vuonna 1844. Ilmeisesti hän vain suurensi alkuperäisiä piirustuksia. Kirkon rakentaminen aloitettiin uusilla piirustuksilla välittömästi ja se valmistui 25.9.1847.

Isoltahan kirkko näyttää ulkoakin, mutta vasta sisälle astuessa sen valtava koko tulee kunnolla esille. Tilaa riittää joka suuntaan.

Alttaritaulun on maalannut Alexandra Theodora Frosterus-Såltin vuonna 1890. Aiheena ovat Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumista: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”

 

Urut ovat Kangasalan Urkutehtaan valmistamat ja ne ovat 20-äänikertaiset. Urut on asennettu kirkkoon vuonna 1894.

Lämmitystä varten kirkossa on neljä kamiinaa, mutta niitä ei ole käytetty 1950-luvun lopun jälkeen. Kamiinoita oli alun perin kahdeksan, kun ne asennettiin vuonna 1912.

Vuonna 1911 kirkkoon hankittiin viisi Josef Stenbäckin suunnittelemaa kynttiläkruunua. Alttarin edustalla on myös suuri kristallikruunu vuodelta 1882.

Koristeellinen saarnastuoli tulee alttarin suunnasta melko pitkälle, lähelle kirkon keskustaa.

Kirkkoa kiertävät parvet kahdessa kerroksessa.

Kerimäen kirkon tunnelma on kirkkomaisen arvokas, mutta myös valoisa ja avara. Käynnistä maailman suurimmassa puukirkossa jäi levollinen olo.

Olavinlinna

Viipurin käskynhaltija, tanskalaissyntyinen ritari Erik Akselinpoika Tott, perusti Olavinlinnan vuonna 1475. Ennen kuin varsinaista linnaa ehdittiin edes rakentaa, joutuivat rakentajat venäläissotilaiden hyökkäysten kohteeksi ja kalliolle jouduttiin pystyttämään puiset varustukset. Niiden suojissa rakennettiin kolmesta tornista ja niitä yhdistävästä kehämuurista koostuva päälinna. Puolustuskuntoiseksi se saatiin noin 10 vuodessa.

Työt jatkuivat välittömästi saaren itäpuolen kaksitornisen esilinnan rakentamisella. Kokonaisuudessaan viisitorninen linna saatiin valmiiksi 1400-luvun puolivälissä, jolloin se edusti aikansa moderneinta puolustusarkkitehtuuria. Linna joutuikin sotatoimien kohteeksi moneen kertaan sekä 1400-luvun lopulla että 1500- ja 1600-luvuilla. Vasta vuonna 1714 linna joutui antautumaan ensimmäisen kerran venäläisille pitkän ja ankaran piirityksen päätteeksi. Linna kuitenkin palautettiin ruotsalaisille Uudenkaupungin rauhassa 1721. Useiden taisteluiden jälkeen se päätyi jälleen venäläisten haltuun 1743 solmitussa Turun rauhassa. Tämän jälkeen venäläiset paransivat linnan puolustuskykyä mittavilla rakennustöillä, tehden mm. linnan kulmikkaat bastionit.

Linnassa toimi varuskunta vuoteen 1847 asti, jonka jälkeen se toimi tutkintovankilana, kunnes jäi tyhjilleen ja alkoi tulla tunnetuksi nähtävyytenä ja matkailukohteena. 1870-luvulla valtio alkoi hoitaa Olavinlinnaa muinaismuistona. Olavinlinnaa entisöitiin 1800- ja 1900-luvuilla. Viimeisin laajamittainen restautointi tehtiin vuosina 1967-1975, jolloin se valmistui linnan 500-vuotisjuhlaan. Tämän jälkeen on tehty pienempiä vuosikorjauksia.

Olavinlinna on yksi Suomen suosituimmista nähtävyyksistä ja sen tiloissa vietetään paljon erilaisia tilaisuuksia. Vuodesta 1967 lähtien linnassa on järjestetty jokavuotiset oopperajuhlat. Jo tätä ennen linnassa järjestettiin viidet oopperajuhlat, joista ensimmäiset vuonna 1912.

Kävin Olavinlinnassa ensimmäisen kerran joskus lapsena. Siitä kerrasta en muista hirveästi yksityiskohtia, mutta se jäi mieleen, että opastettu kierros tuntui pitkältä, vaikka olikin valtavan mielenkiintoinen. Nyt toisella kerralla kuvittelin kierrosta yhtä pitkäksi. Toisin kuitenkin kävi. Tulimme paikalle sen verran myöhään, että pääsimme päivän viimeiselle kierrokselle, jota tietysti lyhennettiin, jotta ehtisimme oopperajuhlien alta pois. Hieman harmitti, mutta onneksi sentään pääsimme kierrokselle.

Kierrosta odotellessa vesiportin bastioniin alkoi kerääntyä muitakin odottajia. Katselin linnan karttaa, joka oli asetettu näytille.

Sitten lähdettiin oppaan mukaan kierrokselle. En muista järjestystä varmaksi mutta kävimme varmaankin aluksi kuninkaan salissa, josta otettu yleiskuva tietenkin epäonnistui. Tämmöinen heppu siellä kuitenkin seisoskeli.

Sitten kiipeiltiin ylemmäs ja mentiin kapeita käytäviä. Kuninkaansalin parvisillalta näkyi pienelle sisäpihalle, jonka perällä on adjutantin rakennus. Linnan eri aikoina rakennetut osat erottuvat selvästi toisistaan.

Samaa sisäpihaa ja parvisilta toisesta suunnasta.

Tiesitkös muuten, mikä merkitys on linnan pyöreän tornin kyljestä erottuvalla ulokkeella? Se näkyy siis alapuolella olevassa kuvassa tornin vasemmalla puolella.

Kyseessähän on tietysti privetti, eli käymälä. Istuimesta on suora reikä pihalle, joten käymälävisitöörin tuotokset läsähtävät iloisesti kalliolle. Kätevää, kun ei tarvita huuhteluvettä, eikä edes kompostointia.

Pyöreiden puolustustornien toiminta keskittyi keskiajalla ylimpiin kerroksiin, joihin noustiin kierreportaita pitkin. Suurista ampuma-aukoista pystyttiin ampumaan laajalle alueelle. Piiritystilanteessa puolustajat joutuivat myös asumaan näissä kylmissä ja kosteissa tornihuoneissa. Mukavuutta oli sentään lisäämässä takka ja ampuma-aukon kiinteä penkki, sekä tuo yläkuvan privetti. Ampuma-aukot saatiin peitettyä ohuesta lampaannahasta tehdyllä kalvolla, eli pergamentilla. Se päästi sisään valoa ja suojasi pahimmalta viimalta.

Ei näkynyt vihollisen laivastoa tässä suunnassa.

Eikä täälläkään.

Opastetun kierroksen jo päätyttyä katselimme vielä vähän ympärillemme. Tästä vinkkelistä linna näyttää aika erilaiselta, kuin miltä se ulospäin näyttää.

Olavinlinnassa oli aikoinaan 5 pyöreää tornia. Nyt niitä on 3. Kuvassa lienee se, mitä yhdestä tuhotusta tornista on jäljellä.

Bastionin päällä oli mukavaa kävellä ja katsella. Harmi vaan, että oopperajuhlat painoivat päälle ja paikalta oli poistuttava melko pian. Täytynee joskus käydä uudestaan ja tulla heti aamusta.

Suosittelen kyllä jo tämänkin lyhyen käynnin perusteella Olavinlinnassa vierailua kaikille, joita historia ja vanhat rakennukset vähänkään kiinnostavat.

Yllästunturi

Raanujärvellä oli mukavaa, mutta halusimme nähdä vähän todellista tunturimaisemaakin, kun kerran Lapissa olimme. Niinpä lähdimme käymään Ylläksellä. Matkaa Raanujärveltä Pellon kautta Ylläkselle tuli noin 150 km.

Yllästunturi Äkäslompolo-järven takaa kuvattuna.

Ylläs on 719 metriä korkea, kahdesta hiihtokeskuksestaan tunnettu tunturi Länsi-Lapissa Kolarin kunnassa. Hiihtohissillä pääsee Ylläksen huipulle myös kesällä, joten käytimme sitä hyväksemme.

Emme viipyneet ylhäällä kovin pitkään, sillä voimakas tuuli alkoi viluttaa nopeasti.

Raanusaari

Raanusaari on Raanujärven keskellä sijaitseva saari. Soutelimme sinne ollessamme majoittuneena Raanumökissä.

Romakka

Romakka on Raanujärven rannalla kohoava vaara Ylitornion kunnasssa. Korkeutta sillä on noin 285 metriä. Paikalla on ollut joskus näköalatornikin, mutta se on purettu pois.

Olimme Raanujärevellä vuokramökkeilemässä ja kävimme katsomassa miltä maisema näyttää Romakan rinteeltä katsottuna.

 

Kuvan keskipaikkeilla näkyy Raanusaari.

Aavasaksa

Olimme viikon mökkilomalla Raanujärvellä ja poikkesimme Ylitornion Aavasaksalla, joka on Lapin vanhin matkailukohde. Aavasaksa on 242 metriä korkea vaara Ylitornion kunnassa. Vaara tunnetaan Suomen eteläisimpänä pisteenä, jossa voidaan nähdä keskiyön aurinko. Ranskan tiedeakatemian retkikunta teki geofysikaalisia mittauksia Aavasaksalla vuosina 1736–1737. Aavasaksa kuuluu myös Struven ketjuun.

Ajoimme Aavasaksan päälle ja pysäköimme Avasaksan Paviljongin pihaan. Kävelimme siitä vaaran pohjoispäässä olevalle näköalatasanteelle. Taivas oli tässä vaiheessa vielä lähes täysin pilvessä. Aikaisemmin oli satanut vettäkin, mutta nyt oli poutaa ja maisemat näyttivät jo hienoilta.

Matkalla tasanteelle näimme Annikki Kariniemen patsaan. Hänet tunnetaan Lappi-aiheisista kirjoistaan. Hän oli Lapin ensimmäinen naiskirjailija. Ensio Seppäsen veistämä patsas on pystytetty vuonna 1990.

Katselimme hetken maisemia ja palailimme paviljongin luokse. Kävimme siellä juomassa kahvit.

Paviljongin vieressä on kesäteatteri, jota kutsutaan Kruununnäyttämöksi.

Lähistöllä on Pierre Louis Moreau de Maupertuisin ja rasnkalaisen tiedeakatemian astemittausretkikunnan 1736-1737 muistomerkki.

Lähdimme kävelemään kohti näköalatornia. Kuljimme Keisarinmajan kautta. Keisarinmaja on Lapin vanhin matkailurakennus. Rakennus ristittiin keisarinmajaksi Venäjän keisarin ja Suomen suurruhtinaan vierailun toivossa. Keisari oli tulossa Lappiin ja vierailun yhteyteen suunniteltiin käyntiä Aavasaksalla. Keisarin matka kuitenkin peruuntui epävakaan poliittisen tilanteen vuoksi. Maja toimii museona ja se on auki kesällä.

Aavasaksan punatiilinen näkötorni sijaitsee vaaran korkeimmalla kohdalla. Se on 13 metriä korkea ja sen huippu on katettu lasilla. Tornissa oli lasin sisällä melko lämmin tunnelma näinkin vähäaurinkoisella kelillä. Osan lämmöstä tuotti myös portaiden nousu.

Näkötornin lasitus aiheuttaa melko paljon heijastuksia valokuviin. Omin silmin katseltuna maisema näyttää kuitenkin upealta.

Heijastuksista johtuvia raitoja näkyy tässäkin kuvassa melkoisesti.

Reilummalla zoomin käytöllä heijastuksista ei ollut niin suurta haittaa. Tässä näkyy Tornionjoen yli Ruotsin puolelle johtava silta.

Tässä taitaa näkyä Tengeliönjokea ja Haapakosken voimalaitos.

Tässä vielä hieman ruotsalaista maisemaa tornista kuvattuna.

Tornista laskeuduttuamme kävelimme huipun itäpuolella oleville kallioille. Matkan varrella oli pieni jugend-kioski.

Tällainenkin rakennelma löytyi. Sen tarkoitus jäi arvoitukseksi.

Kalliolle päästyämme katselimme pitkään näitä huikeita avaria maisemia. Eipä ihme, että Aavasaksa kuuluu mukaan ympäristöministeriön 27 virallisen kansallismaiseman listalle.

Taivaskin alkoi näkyä enemmän pilvien siirtyessä muualle ja lisääntynyt auringon valo teki maisemasta entistä upeamman.

Pilviä näkyi vielä paljon, mutta aurinko valaisi upeasti maisemaa.

Eihän näistä maisemista olisi pois malttanut lähteä, mutta meidän oli tarkoitus ajaa Pelloon ja ehtiä vielä käymään kaupassakin ennen mökille paluuta, joten pakko oli lopulta sanoa hyvästit Aavasaksalle.