Sukulaislapseni kävivät Valamon luostarissa ortodoksisen kristinoppikoulun, eli kriparin, joka muistuttaa luterilaisen kirkon rippikoulua. Pääsin mukaan leirin päätösliturgiaan luostarin pääkirkkoon ja päätösjuhlaan kulttuurikeskuksen saliin. Kriparista ja juhlista en tässä sen enempää kirjoita, mutta laitan tähän muutaman sanasen ja kuvan Valamon luostarista.
Valamon munkkiluostari on yhteisö, joka elättää itse itsensä. Pääosa luostarin tuloista tulee nykyisin matkailusta. Hotellitasoisen majoituksen lisäksi tarjolla on askeettisempia vierasmajoja. Luostarin alueella on myös 260 paikkainen A-oikeuksin varustettu Kahvila-Ravintola Trapesa ja muistoesinemyymälä Tuohus. Kulttuuritarjontaa löytyy mm. näyttelyiden ja kirjaston muodossa. Valamossa on myös mahdollista järjestää kokouksia, kursseja ja muita rauhallista ympäristöä kaipaavia tilaisuuksia oheispalveluineen. Kesäisin Valamon munkkiluostarin vesillä pääsee risteilemään M/S Sergei-laivalla, joskaan tänä kesänä risteilyjä ei järjestetä koronatilanteen vuoksi.
Luostarialueen vaikuttavin rakennus on Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty pääkirkko. Pohjoisvenäläistä kirkkotyyliä edustava kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1977. Sitä ennen kaikki luostarin jumalanpalvelukset toimitettiin kahdesta aitasta rakennetussa Vanhassa kirkossa, joka on edelleen käytössä kesäisin joissakin palveluksissa. Kuvassa näkyvän Agora-keskusaukion vasemmalla laidalla näkyvä rakennus on muistoesinemyymälä Tuohus, jossa toimii myös hotellin vastaanotto. Oikealta pilkistää kulttuurikeskuksen pääty. Alapuolella oleva kuva on otettu kirkon kellotornin vierestä saman aukion yli vastakkaiseen suuntaan. Aukion toisessa päässä on Kahvila-Ravintola Trapesa.
Kriparin päätösjuhla järjestettiin kulttuurikeskuksessa, jossa on myös Valamon luostarin kirjasto ja näyttelytiloja.
Valamon opistokin toimii alueella.
Majoitusrakennuksia on useita. Itse vietin yöni tässä alla näkyvässä hotellirakennuksessa.
Juurikkasalmen näkymiä Luostarin omasta laivarannasta.
Pyhän Nikolaos ihmeidentekijän tsasouna on valmistunut laivalaiturin tuntumaan vuonna 1987. Se on toisinto Laatokan Karjalan Salmin pitäjässä, Mantsinsaaren kylässä sijainneesta rukoushuoneesta.
Pääkirkko kulttuurikeskuksen suunnasta.
Ja vielä toiselta puolelta.
Pääkirkon keskusaukion puoleisessa seinässä on mosaiikki, johon ovat kuvattuna Valamon Pyhät, Sergei ja Herman, jotka perustivat alkuperäisen Valamon luostarin Pohjois-Laatokan Valamon saareen. Luostari on perustettu viimeistään 1300-luvulla, perimätiedon mukaan ehkä jo 1100-luvulla. Toisen maailmansodan aikaan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa toiminut luostari evakuoitiin helmikuussa 1940 ja noin 200-henkinen veljestö löysi uuden kodin täältä Heinäveden Papinniemestä.
Valamon hautausmaa sijaitsee Juurikkasalmen toisella puolella. Kävelymatkaa sinne oli vain noin kilometrin verran hotellilta, joten päätin käydä siellä siskoni kanssa iltakävelyllä. Hautausmaa koristeellisine puuristeineen on aika erinäköinen paikka, kuin perinteiset luterilaiset hautausmaat. Taustalla näkyy pyhittäjä Herman Alaskalaisen tsasouna. Pyhittäjäisä Herman oli Valamon munkki, joka siirtyi 1700-luvun lopussa Alaskaan lähetystyöhön. Hänet kanonisoitiin eli liitettiin pyhien ihmisten joukkoon vuonna 1970.
Pari julkkistakin täällä lepää. Tässä kirjailija Pentti Saarikosken hauta. Kirjailijalle on tuotu muistokynttilöiden sijasta kyniä.
Ohjaaja Kalle Holmberg ja hänen puolisonsa Ritva Holmberg on haudattu tähän.
Hautausmaan vieressä sijaitsee laaja viinimarjaviljelmä, josta ilmeisesti luostarin oma viini saa ainakin osan raaka-aineistaan.
Juurikkasalmen sillalta avutuu komea näkymä Juurikkaselälle.
