Kävimme kiertämässä Viisarimäen luontopolun toukokuun viimeisenä lauantaina, joka sattui olemaan mukavan lämmin ja aurinkoinen. Viisarimäen kylätoimikunta aloitti luontopolun rakentamisen Toivakan Viisarimäen alueelle vuonna 1999. Polku kulkee Kuivavuoren rinteillä ja poikkeaa Kuunteluharjulla. Koko reitin pituus on 3,5 km. Oikopolkua pitkin on mahdollista kiertää lyhyempi Kuivavuoren luontopolku, jolla on pituutta 2 km.
Pysäköimme automme parkkipaikalle, joka löytyy osoitteesta Rutalahdentie 72, 41660 Toivakka. Rutalahdentien varressa on parkkipaikalle osoittava kyltti, jossa lukee Laavu. Kyltti viittaa Kuivavuoren pohjoisrinteellä sijaitsevaan vuonna 2006 valmistuneeseen laavuun, jonka kautta luontopolkukin kulkee. Laavulle on matkaa parkkipaikalta noin 500 metriä.
Heti alkumatkasta vastaan tuli suuri muurahaispesä. Polun varrella niitä onkin useita. Tämän ensimmäisen pesän läheisyydessä on info-taulu, jossa kerrotaan Olli Oravaisen ja Mari muurahaisen kohtaamisesta. Sadun on kirjoittanut Johanna Jokipaltio. Taulussa on myös annettu luontoaiheisia tehtäviä. Vastaavia kylttejä on polulla useita.
Aika pian polku lähtee nousemaan jyrkkää Kuivavuoren pohjoisrinnettä. Sopivasti rankimman nousun jälkeen kalliolla nököttää laavu, jossa kelpaa hetken levähtää komeita maisemia ihaillen.
Laavu tuli vastaan sen verran nopeasti, että evästaukoa emme vielä tässä vaiheessa pitäneet. Pienen hengähdystuokion jälkeen jatkoimme matkaa Kuivavuoren päällä kulkien. Reitti on merkitty maastoon tolpilla, joiden yläpäät on maalattu punaiseksi. Joissakin paikoissa on myös puihin maalattu täpliä ja sidottu punaisia nauhoja. Kovin helposti ei siis kulkija reitiltä eksy.
Mutta pian oli edessä valinnan paikka. Polun haarautuessa on mahdollista valita Kuunteluharjulle menevä polku tai jatkaa Kuivavuoren kiertämistä. Päätimme katsastaa Kuunteluharjun.
Polun varrella on nähtävissä useita pystyyn kuolleita puita, joissa on varmaankin majaillut jos jonkinlaista asukasta. Kovasti niihin on ainakin reikiä nakuteltu. Komeita kääpiäkin niissä kasvaa.
Kuunteluharjun huipulle on tehty pieni tulistelupaikka ja sieltä aukeaa komea näköala.
Tähän istahdimme hetkeksi juomatauolle.
Polusta on pidetty hyvää huolta. Kaatuneita puita on poistettu polulta ja liian tiheäksi kasvaneita oksistoja on leikelty. Kyllä täällä kelpaa kulkea.
Polun noustua takaisin Kuivavuoren jyrkille rinteille pääsimme ihailemaan Muinais-Päijänteen vanhaa lasku-uomaa. Kuvassa puiden takaa pilkottava peltoaukea on Vihijärven laaksoa.
Polku kulkee välillä sellaisista paikoista, että kannattaa todella katsoa mihin jalkansa seuraavalla askeleella sijoittaa. Kiviä ja juurakoita on riittämiin ja kompastuminen voi johtaa melkoisiin pudotuksiin.
Ennen laskeutumista Kuivavuorelta pääsimme vielä ihailemaan näkymää Leppävedelle. Tässä kohdassa istahdimme hieman jo maatuneille penkeille ja söimme eväämme.
