Majoituimme eilen 14.7. jälleen kerran
Kilpisjärven Retkeilykeskukseen. Teemme pikaisen muutaman päivän reissun, kun ikävä näille seuduille alkoi niin kovasti vaivata. Kolillakin oli mukavaa ja upeat maisemat, mutta Lappi on aina Lappi. Ajoimme eilen parin pysähdyksen taktiikalla Muuramesta Kilpisjärvelle. Matkaa kertyi noin 950 km, mikä tuntui vielä aamulla kropassa, mutta ei liiaksi.
Tänään toteutimme retken, josta aloin haaveilla viime kesänä edellisen Kilpisjärvellä käyntimme jälkeen. Kiersimme Saanan ympäri ja poikkesimme myös Saanajärven kodalla.
Kierroksemme alkoi tuttua polkua pitkin. Samaa polkua tallasimme viime kesänä ja myös 6 vuotta sitten, kun kävimme Saanan huipulla. Tällä kertaa emme kuitenkaan lähteneet nousemaan Saanalle johtavia portaita, vaan jatkoimme niiden ohi. Oikean polun valitseminen oli helppoa, sillä Saanan ympäristön viralliset reitit on merkitty selkeästi oranssipäisillä tolpilla ja useamman polun risteyksissä on opasteet.
Saanan portaat tulevat vastaan noin kilometrin kävelyn jälkeen. Lähdimme kulkemaan portaiden luota polkua, joka vie viitan mukaan Saanajärvelle. Tälläkin polulla oli nousua ja laskua jonkin verran, mutta ei mitään Saanalle kiipeämiseen verrattavaa. Sen verran korkealla välillä kuitenkin käydään, että maisemat aukeavat mukavasti
Sää oli aluksi pilvinen, mutta poutainen. Lämpötila taisi olla Retkeilykeskuksen mittarin mukaan 12 astetta. Tuuli oli onneksi hiljainen, eikä liikkuessa tarvinnut palella. Paremminkin kävellessä tuli kuuma, kun olimme laittaneet reilusti vaatetta päälle palelemisen pelossa. Aika pian olikin juomatauon paikka ja samalla osa varustuksesta sai mennä reppuun.
Maisema Saanan takana on todella karu, mutta samalla valtavan kaunis. Korkeuserot ovat suuria ja etäisyydet pitkiä. Keski-Suomen pusikoissa liikkumaan tottunut tuntee täällä itsensä todella pieneksi. Maiseman avaruus tekee vaikutuksen.
Reitillä pysyminen on helppoa merkkien lisäksi sen ansiosta, että Saana on koko ajan vieressä. Se muuttaa pikkuhiljaa muotoaan matkan edetessä, mutta tutut piirteet ovat aina havaittavissa.
Ennen Saanajärveä polku kulkee kahden lammen vierestä. Kartasta ei löydy niille nimiä. Vesi virtaa ylemmästä lammesta alempaan ja siitä edelleen Saanajärveen puroa pitkin. Puro ylitetään leveitä pitkospuita pitkin. Reitin poikki solisee useita pienempiä puroja, joista osa jää kokonaan näkymättömiin. Solina kuuluu vain kivien rakosista.
Saanajärvelle saavuttaessa Saanan ulkomuoto on muuttunut kuin peilikuvaksi siitä, miltä se näyttää Kilpisjärven puolelta. Molemmat puoliskot ovat siis hyvin paljon toistensa kaltaisia.
Polku kulkee Saanajärven päivätuvan kautta. Kävimme siellä juomassa termoskahvit ja syömässä eväsleivät. Tuvassa on kaksi pöytää penkkeineen sekä kamiina ja kaasuliesi. Raapustin nimemme pöydältä löytyneeseen vieraskirjaan. Levähdimme päivätuvan ulkopuolella olevalla penkillä hetken ennen kuin jatkoimme matkaa. Ulkopuolelta löytyy myös wc ja nuotiopaikka.
Päivätuvalla ollessamme keli alkoi muuttua aurinkoisemmaksi. Matka jatkui ylittämällä sama puro, jonka ylitimme aikaisemmin pitkospuita pitkin. Tällä kertaa ylittäminen tapahtui hyppimällä kiveltä toiselle. Ihmettelimme samalla Saanan rinteessä kulkevaa seuruetta. Pienet pisteet liikkuivat korkealla rinteessä olevien kiviröykkiöiden väliköissä. Äkkiseltään voisi kuvitella tuollaisen kiipelyn vaaralliseksi, koska kiviä putoilee jatkuvasti lisää Saanan jyrkänteiltä, mutta kaipa heillä oli homma hallussa ja vakuutukset kunnossa.
Saanajärven ja Saanan välissä polku kulkee hyvin lähellä rantaa. Maasto on melko tasaista, mutta toisinaan hyvin märkää ja joissakin kohdissa polku jää veden alle. Hieman jouduimme siis soveltamaan reitin valinnassa.
Saanajärven toisessa päässä tulimme risteykseen, josta oli mahdollista poiketa Saanajärven kodalla. Matkaa sinne oli noin puoli kilometriä. Suuntasimme kulkumme kotaa kohti. Pian jouduimme kuitenkin toteamaan, että merkittyä reittiä emme uskaltaisi kodalle mennä, sillä reitillä tuli vastaan vähän leveämpi puro, joka laskee Saanajärvestä Saanajärvenlompoloon. Kivien väliin oli viritelty hutera lauta, jota oli ilmeisesti käytetty puron ylitykseen, mutta meilllä ei kantti kestänyt kokeilla ylitystä sen avulla. Kuljimme vähän matkaa puron vartta pitkin ja löysimme helpomman ylityspaikan.
Kodalla joimme loput kahvit ja söimme rinkelit. Kodassa on kotakeittiö ja sen viereisessä rakennuksessa puuvarasto ja wc. Sää tuntui tässä vaiheessa melkein helteiseltä auringon porottaessa esteettömästi.
Palasimme kodalta polkujen risteykseen ja jatkoimme viitoituksen mukaan kohti Kilpisjärven Retkeilykeskusta. Reitti lähti saman tien nousemaan jyrkästi ylöspäin. Lyhyen nousun jälkeen kuitenkin tasoittui ja eteemme avautui huikea maisema Kilpisjärven suuntaan. Emme osanneet aavistaakaan miten korkealla olimme. Saana näytti vieressä niin korkealta, että kuvittelimme olevamme paljon matalammalla. Kartasta selvisi, että olimme yli 200 metriä Kilpisjärveä korkeammalla ja sen kyllä huomasi tällä kohtaa. Maisema näytti todella upealta. Edessämme näkyivät Kilpisjärven lisäksi Saanajärvenlompolo, Tsahkaljärvi ja lähiseudun tunturit. Viimeistään tämä näkymä korvasi kaiken sen vaivan mitä päiväretkestämme oli tähän mennessä ollut.
Seuraavat puolisen kilometriä etenimme hyvin hitaasti, sillä maisemia oli pakko pysähtyä ihailemaan vähän väliä. Seuraamme liittyi myös pieni lintu, ilmeisesti kivitasku, joka seuraili meitä pitkin matkaa. Saanajärvenlompolossa pulikoi kuikka tai kaakkuri, jonka touhuja seurasimme hetken.
Seuraavasta risteyksestä suuntasimme Saanan eteläpuolelle ja laskeuduimme tunturikoivikkoon. Koivikko osoittautui selkeästi retken epämiellyttävimmäksi osuudeksi, sillä maisemat latistuivat ja maasto muuttui yhä kosteammaksi. Monin paikoin jouduimme rämpimään mudassa. Toisin paikoin maastosta (ja puukasoista) näki, että siellä oli ollut aikaisemmin pitkospuut, mutta ne oli jostain syystä poistettu, eikä uusia ollut tehty tilalle. Väsymyksen alkaessa painaa yhä enemmän mudassa rämpiminen alkoi tuntua tympeältä. Onneksi Retkeilykeskus tuli kuitenkin lopulta vastaan.
Aivan viimeistä vaihetta lukuunottamatta päiväretki Saanan ympäri oli todella hieno kokemus. Kierroksen lopetus voisi olla ainakin tämänhetkisessä kosteustilanteessa miellyttävämpi, jos käyttäisi kaupan lähelle menevää toista polkua ja siirtyisi sieltä vaikka autokyydillä takaisin Retkeilykeskukselle.
