maanantai 28. kesäkuuta 2021

Matti Nykäsen mäki

Jyväskylän Laajavuoren mäkihyppystadionin viidestä hyppyrimäestä suurin nimettiin vuonna 1988 Matti Nykäsen mäeksi historian menestyneimmän mäkihyppääjän mukaan. Suurmäki rakennettiin vuonna 1965, jolloin sitä kutsuttiin Laajavuoren hyppyrimäeksi. Tornin korkeus on 57 metriä ja merenpinnan tasolta huipulle on matkaa 260 m. Kävimme tornissa Laajavuoren luontopolun kiertämisen jälkeen.



Tornin huipulla on näköalatasanne, jossa voi käydä ihailemassa huikeita maisemia pientä maksua vastaan hyppyrimäen tyvessä sijaitsevan kahvilan ollessa avoinna. Hinnat ja aukioloajat löytyvät Jyväskylän Hiihtoseuran sivuilta. Hyppyrimäen viereen Laajavuoren huipulle pääsee ajamaan autolla vain kahvilan ollessa avoinna. Muina aikoina tie on suljettu puomilla.







Kahvila on askeettinen, mutta viihtyisä ja korvapuusti maistui kahvin kanssa oikein hyvältä.



Torniin voi nousta kokonaan portaita pitkin, tai sitten osan matkaa hissillä ja viimeiset pari kerrosta portaita. Me valitsimme hissivaihtoehdon. Hissillä pääsee tasanteelle, jossa on vielä seinät ympärillä ja maisemia voi ihailla ikkunoista. Ovesta pääsee ulos hyppyrimäen lähtöpaikalle. Varsinainen näköalatasanne on vielä pari kerrosta ylempänä ja sinne mennään hyvin kapean ja jyrkän portaikon kautta. 

Mäkihyppääjien rohkeutta voi vaan ihmetellä, kun käy katsomassa miltä lähtöpuomien yläpuolella olevalta lavalta näyttää. Itse en kyllä tästä laskisi.



Näköalatasanteella pääsee nauttimaan esteettömistä näkymistä ja viilentävistä tuulista. Yhtä komeita näkymiä ei Keski-Suomessa pääse ihailemaan missään, ellei sitten kiipeä jonnekin televisiomastoon.



Jyväskylän keskustan yli voi nähdä Päijänteelle asti ja vähän pidemmällekin.



Tornin huipulla seistessä tuntui, että lattia hieman huojui alla. Tiedä sitten oliko aistimus todellinen, vai heiluinko vaan itse tuulessa.
Vastakkaiseen suuntaan katsoessa huomaa, että Jyväskylä on loppujen lopuksi aika harvaan asuttua seutua. Metsää riittää silmänkantamattomiin.


Jos maisemien katselu korkealta kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi käymään Matti Nykäsen mäen näkötornissa.

Laajavuoren luontopolku

Laajavuoren ulkoilualueella on monenpituisia ulkoilureittejä leveine rakennettuine väylineen, mutta meitä kiinnosti noin 4 kilometrin pituinen luontopolku. Polku kulkee Laajavuoren ala- ja välirinteiden metsissä ja se on nimensä mukaisesti polku, eikä mikään soratie, joskin välillä mennään leveiden hiihtobaanojen yli.




Luontopolku lähtee Vuorilammen saunalle johtavan tien varresta. Taulun kohdalta kävellään pieni pätkä tietä eteenpäin ja sitten kurvataan metsään. Pääsimme nopeasti toteamaan, että yksin ei täällä tarvitse kulkea. Tämä kesä on ollut ihanteellinen hyttysille myös Laajavuoren pusikoissa ja niinpä saimmekin niitä seuraksemme runsaasti. Onneksi oli Offia mukana.



Maasto on kohtalaisen hankalakulkuista. Juuria ja kiviä on paljon. Korkeuserot eivät ole aivan valtavia, mutta muutama aika jyrkkä nousu ja lasku polulle sattuu.



Metsä on kuusivoittoista ja vähän synkähköä, vaikka aurinko paistoikin mukavasti. Muutamassa kosteammassa laaksomaisessa kohdassa kasvoi saniaisia. Märimpiin paikkoihin oli tehty pitkokset ja joihinkin jyrkimpiin rinteisiin portaat.



Luontopolku menee läheltä laavua ja sinne on myös opastus.



Poikkesimme laavulla juomassa vissyt.



Luontopolun varrella oli paljon kaatuneita puita. Osa niistä oli kaatunut juurineen ja juuret töröttivät  pystyssä.



Polku kulkee myös suojellun Laajavuoren rämeen läpi. Alue on rauhoitettu jo vuonna 1977.



Rämeellä kasvaa mm. suopursuja ja suovillaa. Kulkemista helpottavat pitkospuut.



Rämeen jälkeen kuljetaan vielä hyvän matkaa vanhassa kuusikossa. Askelissaan saa olla huolellinen, että ei kompastu juuriin ja kiviin. Luontopolku loppuu tielle tultaessa kisakeskuksen kupeeseen. Lähtöpisteeseen on siitä matkaa jokunen sata metriä, eli luontopolku ei muodosta yhtenäistä lenkkiä.



torstai 24. kesäkuuta 2021

Jyväsjärven ympäri kävellen, osa 2

Eilen kiersimme Kuokkalan sillan länsipuolisen osan Jyväsjärveä ja nyt oli vuorossa itäpuolen kierros. Pituutta tällä hieman pidemmällä osuudella oli noin 8 km. Vihderlandian pysäköintialueella oli alkuillasta hyvin tilaa, joten pysäköimme sinne. Kasvihuoneiden vierestä kulkevaa väylää pääsimme kävelemään kätevästi Rantaraitin Äijälänrannan osuudelle. Lähdimme risteyksestä vasemmalle, eli tämän lenkin kiersimme myötäpäivään.

Sulkurannan siirtolapuutarhan jälkeisessä rantakoivikossa röhnötti lauma lampaita. Märehtimässä taisivat olla puiden varjossa. Niillä on tärkeä tehtävä pitää vanhat vesakoituneet pellot ja rantametsät avoimina. Ja elävöittää maisemaa.



Kipaisimme jälleen järven yli Kuokkalan siltaa pitkin. Tällä kertaa käytimme sen toista puolta.
Maisemat ovat tälläkin puolella komeat.
Lutakossa oikaisimme hieman, emmekä palanneet heti sillalta Rantaraitille, koska sillan pää on aika kaukana rannasta. Kävelimme sillan jälkeen Schaumanin puistotietä ja siitä Schaumanin linnan ohi takaisin Rantaraitille.

Vaajakosken moottoritien vieressä kulkevalta osuudelta on hyvät näkymät Jyväsjärven yli Lutakkoon ja Kuokkalaan. Aikamoista kerrostaloviidakkoa on jo Kuokkalan sillan molemmin puolin.
Ei tarvitse kuitenkaan paljoa kääntää katsettaan, niin näkymä vastarannalla on paljon vihreämpi.
Viherlandian lähestyessä alkoi jo jaloissa tuntua pientä kipua kovalla alustalla kävelystä. Kyllä tämä kahdessa osassa kävely oli minun kohdallani oikea ratkaisu. Koko järven kiertäminen kerralla olisi ollut liikaa.



keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Jyväsjärven ympäri kävellen, osa 1

Olen ajanut Jyväsjärven ympäri polkupyörällä useita kertoja, mutta aikaisemmin en ollut kävellyt sen rannoilla kuin pieniä pätkiä. Nyt päätimme kiertää järven ympäri kävellen, tosin kahdessa osassa kahtena päivänä. Jyväsjärven poikki kulkeva Kuokkalan silta mahdollistaa reitin jakamisen kahteen osaan. Ylistön siltaa hyödyntämällä olisi mahdollista kierrellä useitakin eri pituisia lenkkejä.
  
Jyväsjärveä kiertää kevyen liikenteen väylä, joka on nimetty Rantaraitiksi. Se kulkee hyvin lähellä rantaa ja sen rakentaminen aiheutti aikoinaan jossain määrin vastustustakin. Nykyään se on ehkä suosituin liikunta-alue Jyväskylässä. Käytimme Jyväsjärveä kiertäessämme pääosin Rantaraittia ja järven ylitykseen Kuokkalan siltaa. Tänään kiersimme pienemmän, noin 6 km pituisen osan, joka jää Kuokkalan sillan länsipuolelle. Lähdimme liikkeelle Mattilanniemestä ja etenimme vastapäivään.


Korkeakoskenlahden ja Ainolanrannan välinen osa Rantaraitista kulkee lähes luonnontilaisessa ympäristössä. Ainolasta eteenpäin näkymä on jo hyvinkin urbaani. Maisemallista vaihtelua on siis paljon näinkin lyhyellä pätkällä.



Kuokkalan sillalla on kevyen liikenteen väylät ajoradan molemmin puolin, joten ajorataa ei ole tarpeen ylittää Jyväsjärven puolikasta kiertäessä. Kummallekin puolelle on myös rakennettu kaksi levikettä penkkeineen, joissa voi vähän istahtaa hengähtämään ja ihailemaan maisemia.



Maisemat ovatkin komeat korkealta sillalta. Sataman kärjessä on parhaillaan rakennustyö menossa. Saunaravintola sinne olisi kai tulossa.



Sillan jälkeen poikkesimme satamapaviljongissa kahvilla. Siitä matkamme jatkui rantaa pitkin takaisin Mattilanniemeen.



Loukkuvuoren lenkki, Etelä-Konneveden kanssallispuisto

Kävimme elokuun lopulla pyörähtämässä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Tarkoituksenamme oli  kiertää Loukkuvuoren lenkki, mutta se jäi s...

Hae tästä blogista