Räsävaaran näkötorni

5 vuotta sitten Kolilla käydessämme ajoimme useita kertoja ohi kyltistä, joka opasti Kolintieltä Räsävaaran näkötornille. Emme silloin ehtineet käydä tornilla ja asia jäi hieman vaivaamaan. Nyt olin jo Hattusaaresta mökkiä varatessani päättänyt, että Räsävaaralla on tällä reissulla käytävä.

Mökkilomamme alku viime sunnuntaina ei ollut erityisen lupaava. Jo ajomatkalla saimme kokea miten ukkoskuuro saa tiet lainehtimaan. Kolin lähestyessä sää kuitenkin selkeni ja muuttui aurinkoisen helteiseksi. Ilman tolkuton kosteus ja lähestyvät tummat pilvet kuitenkin enteilivät, ettei Kolin seutukaan taida ukkoselta välttyä. Ehdimme olla mökillä vain pienen hetken, kun kaatosade ja jyrinä alkoi. Ja sitten sitä kestikin. Seuraava päiväkin meni lähinnä sisätiloissa. Mutta tänään oli useampikin muutaman tunnin jakso, joiden aikana oli oikein mainio ulkoilusää.

Räsävaaran näkötorni sai nyt olla ykköskohteemme, jotta saisin pakkomielteeni toteutettua. Opastus johti meidät jonkinlaiselle parkkipaikalle, jonka vieressä oli laavu. Laavussa luki Räsävaara.

Jätimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään huonokuntoisemmaksi muuttuvaa tietä kohti Räsävaaraa. Pian tie haarautui ja vasemman haaran vierestä lähti myös polku, jonka vieressä oli kyltti: Polku huipulle. Päätimme käyttää polkua, vaikka tiekin näytti kartan mukaan menevän huipulle.

Polku nousi jyrkästi mäkeä ylös ja hengitys alkoi nopeasti käydä tiheämmäksi. Pian vastaan tuli jyrkänne ja sen vieressä oleva kyltti, jonka mukaan Eero Järnefelt maalasi tältä paikalta teoksen "Metsälampi" vuonna 1895. Taulussa kuvattu metsälampi ei näy valokuvassa ja heikosti se näkyi muutenkin. Koitin mennä varovasti lähemmäs jyrkänteen reunaa, mutta jalan luiskahdettua ikävästi jo alkumetreillä päätin jättää reunalta kurkistelun tekemättä.

Jatkoimme matkaamme ylös ja kohta näkötorni jo häämöttikin puiden takaa.
Torni näyttää olevan tukevaa tekoa ja riittävän korkea, jotta puiden latvat jäävät tornista katselijoiden alapuolelle. Torni on kuulemma 18 metriä korkea. Räsävaaran korkeus huomioiden tornissa ollaan reilut 300 metriä merenpintaa korkeammalla.

Lähdimme muitta mutkitta kiipeämään ylös. Portaiden nouseminen sai taas sykkeen nousemaan ja hengityksen tihenemään kiitettävästi.

Vaivannäkö palkittiin tornin huipulla mahtavilla maisemilla. Harmi vain, että kostea ilma haittasi jonkin verran näkyvyyttä. Kauempana olevat kohteet jäivät utuisiksi. Upeita näkymiä saimme kuitenkin ihailla, katsoimmepa sitten mihin suuntaan tahansa. On tämä hienoa seutua.

Edellisen päivän ukkosen ja jatkuvan sateen aiheuttama harmitus katosi näiden maisemien myötä. Haluaisin kyllä nähdä ne vielä joskus kirkkaammalla säällä. Ehkä sitten taas viiden vuoden päästä.

Järnefeltin "Metsälampi" eli Räsälampi näkyi myös torniin.