sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Saana

Matkustimme Kilpisjärvelle käsivarren "peukaloon" tehdäksemme autolla päiväretkiä Norjan puolelle ja käydäksemme myös Saanan huipulla. Saana on 1 029 metriä korkea, ehkä Suomen tunnetuin tunturi. Majoitumme Kilpisjärven retkeilykeskukseen, jonka takaa lähtee noin 4 kilometrin pituinen polku Saanan huipulle.

Vierailin Saanan juurella joskus lapsena ja muutaman kerran olin ajanut siitä ohi, mutta ensimmäistä kertaa olin aikeissa nousta sen päälle. Parin vuoden takainen kiipeäminen satoja metrejä matalammalle Neitvuorelle ei ollut erityisen rohkaiseva kokemus, mutta olin sen jälkeen kuntoillut ja laihtunutkin sen verran, että rohkenin yrittää Saanan valloitusta.

Taustalla Saana läheiseltä levähdysalueelta kuvattuna.

Lyhyen pusikkosamoilun jälkeen saavuimme portaille, jotka johtavat Saanalle. Näkymä oli varsin vaikuttava. Portaita näytti jatkuvan loputtomiin. Noh, ei muuta kuin kiipeämään. Kiipeäminen sujui oikeastaan yllättävän helposti verrattuna siihen, miten tuskaiselta tuntui Neitvuorelle nousu huonokuntoisempana. Pidimme toki muutaman hengähdys- ja maisemien ihailutauon portaita noustessamme.

Saanalle noustaan Suomen pisimpiä portaita pitkin.
Askelmia on noin 740 ja pituutta puolisen kilometriä.

Jo portaiden puolivälin paikkeilla maisemat alkoivat näyttää todella hienoilta. Norjan ja Ruotsin puolelta näkyi lumihuippuista vuoristoa ja upealta näytti oman maan puolellakin.

Pikku-Malla.

Portaiden loputtua kiipeäminen helpottui, mutta aika reippaasti sai vielä kiivetä ja matkaa tehdä, ennen kuin huippu tuli vastaan.

Hienolta tuntui lopulta seistä Suomen katolla.

Huipulla tuuli kovaa, mikä on kuvastakin nähtävissä.

Paluumatkalla havaitsimme, että porotkin viihtyivät Saanan maisemissa. Tuuli piti ötökät loitolla, mikä varmaankin miellytti myös poroja.



Poroja hiippaili kivikossa aikamoinen määrä.

Alaspäin huipulta tultiin paljon vauhdikkaammin, kuin ylös, mutta jatkuva jarruttaminen alkoi tuntua jaloissa. Portaissa jalkojen tärinä oli jo melkoista.



Kovakuntoiselle Saanalla käynti ei ole mikään suoritus, mutta tällaiselle rähjälle se on kova juttu. Takaisin majapaikkaan päästyämme olotila oli vanhan kliseen mukainen, eli väsynyt, mutta onnellinen.

Loukkuvuoren lenkki, Etelä-Konneveden kanssallispuisto

Kävimme elokuun lopulla pyörähtämässä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Tarkoituksenamme oli  kiertää Loukkuvuoren lenkki, mutta se jäi s...

Hae tästä blogista