Jyväskylässä Keljonkankaan ja Sarvivuoren alueella kulkee latuverkosto, jossa on näin kesäaikaan hyvä liikkua jalkaisin. Reitistön virallinen lähtöpaikka on Keljonkankaan lähiliikuntapaikka osoitteessa Soratie 11, mutta sinne pääsee hyvin muualtakin. Me lähdimme 4,4 kilometrin reitille Sarvivuoren alueelta. Auton jätimme pienelle P-alueelle, joka sijaitsee Itätuulentiellä.
 |
| Keljonkankaan lähtöpaikan opasteita |
Latupohja on kova ja leveä kuin vanha maantie. Juurakoita ja kiviä ei tarvitse kävellessään juurikaan varoa. Ainoat haasteet reitin varrella ovat kohtalaisen suuret korkeuserot.
Maisemallisesti reitti tarjoaa monenlaista talousmetsää ja kivikkoisia vuorenrinteitä. Välillä puiden välistä pilkistää hiukan Päijännekin. Keljonkankaan puoleisella osuudella reitin varrella on 18-väyläinen frisbeegolfrata ja trialpark. Frisbeegolfareita oli tällä kertaa liikkeellä melko runsaasti. Muuten reitillä ei montaa kulkijaa näkynyt.
Reitin varrella on peräti 2 laavua. Yläpuolella on kuva Keljonkankaan laavusta. Reitti kulkee läheltä Keljonlahden voimalaitosta, mutta sitä ei huomaa juuri muuten kuin massiivisesta piipusta, jota ei voi olla huomaamatta.
Frisbeegolfradan jälkeen äänimaailma rauhoittuu ja voisi kuvitella olevansa jossain kaukaisemmassakin kolkassa luonnon keskellä.
Järvi on välillä paljon lähempänä kuin kuvassa näkyy, mutta sitä ei puuston takia juurikaan pääse näkemään. Alueella tullaan suorittamaan harvennushakkuita ja se voi muuttaa tilannetta. Ainakin Sarvivuoren laavun kohdalle on tiedossa enemmän näkyvyyttä järven suuntaan.
Katosmaisen Sarvivuoren laavun vieressä on kallioisen alustan päällä pöytäryhmä, jota hyödynsimme evästauolla.
Laavun jälkeen matkaa takaisin autolle olikin jäljellä enää noin 700 metriä. Tällä matkalla ehdimme nähdä harakan ja rusakon, jotka näyttivät käyvän jonkinlaista keskustelua. Harakka seisoi kannolla ja rusakko istui maassa sen vieressä. Lähtivät kuitenkin molemmat karkuun, kun tulimme lähemmäs.
Järvimaisema näkyi ehkä parhaiten tästä sähkölinjan kohdalta.
