Olostunturi

Muonion keskustasta vain 6 kilometrin päässä sijaitseva Olostunturi on 509 metriä korkea ja helposti kiivettävä. Vaikeamman reitinkin voi toki valita, mutta me käytimme hyväksemme hiekkatietä, joka menee Oloksen huipulle. Autolla sinne ei saa ajaa, mutta kävelemälläkin tietä pitkin pääsee huipulle varsin pienellä ponnistelulla.

Oloksella on laskettelukeskus ja 5 tuulivoimalaa, joista sen tunnistaa jo kaukaa.

Olostunturi Keimiötunturilta kuvattuna.

Ajoimme Muoniosta noin 6,9 km Rovaniemen suuntaan ja käännyimme oikealle pienelle hiekkatielle, joka lähti Olostunturia kohti ja näytti kartan mukaan menevän huipulle asti. Tiellä tuli nopeasti puomi vastaan ja pysäköimme auton sen lähettyville.

Vaeltajan risti Olostunturin rinteessä.

Jalkaisin eteneminen ei tuottanut tietä pitkin suurempia vaikeuksia ja pian olimmekin jo Vaeltajan ristin luona. Joissakin kartoissa risti on nimetty Kulkijanristiksi. Se on kaikille avoin hiljentymispaikka, jonka Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi siunasi 20.6.2007. Paikkaa voidaan käyttää myös kirkollisissa toimituksissa, kuten vihkimisissä.

Ihmeteltyämme ristiä hetken, jatkoimme matkaamme huipulle. Sää oli hyvin pilvinen ja sadekin oli lakannut vain hetkeä aiemmin. Näkyvyys oli aika heikko ja paljon sellaista jäi varmasti näkemättä, mitä aurinkoisella ja kirkkaalla säällä Olokselta voisi nähdä.

Tuulivoimalat huipulla.

Oloksen laelta kohoavat tuulivoimalat ovat nekin omanlaisensa nähtävyys. Joidenkin mielestä sellaisia ei pitäisi tuntureille sijoittaa lainkaan, mutta tällainen jo laskettelukeskukseksi valjastettu tunturi ei omasta mielestäni enää suuresti kärsi niistä. Ihan mielenkiintoista niidenkin toimintaa oli hetken aikaa seurata.

Maisemat jäivät vähän latteiksi pilvisyyden takia.

Oloksen huipulla tuuli melko koleasti, joten kovin pitkään emme siellä viitsineet aikaamme viettää.

Palasimme autolle samaa tietä pitkin ja alaspäin eteneminen kävi tasaisella alustalla vauhdikkaasti.