Pirkanmaan Kuhmoisissa sijaitseva Isojärven kansallispuisto oli minulle ennestään tuntematon paikka, vaikka se onkin neljänneksi lähimpänä kotiani sijaitseva kansallispuisto. Lähempänä olevissa kansallispuistoissa on tullut pyörittyä jo useammankin kerran, joten nyt halusin vihdoinkin tutustua Isojärveen.
Isojärven kansallispuiston sivuilla luontoon.fi -palvelussa varoiteltiin Savottapolun ja maasopyöräilyreitin tulivimisesta. Majavat ovat saaneet veden nousemaan padonrakennuspuuhillaan polulle. Siispä jätimme Savottapolun suosiolla laskuista, kun mietimme reittivalintaa. Päädyimme kiertämään 6 kilometrin pituisen Hevosenlenkin.
Reitti lähtee Heretyn kämpän takaa. Vanhassa metsätyömiesten majapaikassa sijaitsee nykyisin kämppäkahvila, josta saa pienen suolaisen ja makean ostamisen lisäksi vuokrata soutuveneitä, kanootteja, polkupyöriä ym. välineitä sekä Heretyn majoitustiloja.
Hevosenlenkin opasteena toimii sininen vinoneliö. Aluksi myös Savottapolku ja Heretyn luontopolku kulkevat samaa väylää pitkin.
Vanhan metsätien vieressä kohti Hevosjärveä laskeva puro oli ollut majavien suosiossa. Eri ikäisiä patorakennelmia oli matkan varrella useita. Isojärven majavat ovat amerikanmajavia (ent. kanadanmajava). Alkuperäiset Suomessa eläneet euroopanmajavat metsästettiin sukupuuttoon 1800-luvulla. Amerikanmajavia tuotiin Suomeen 1930-luvulla Kanadasta. Isojärven alueella niistä tehtiin ensimmäiset havainnot 1980-luvun lopulla.
Majavien toiminnan vaikutukset näkyvät myös Hevosjärven rannoilla. Tulvien seurauksena lähimpänä rantaa olevat puut ovat jääneet veden keskelle ja kuolleet pystyyn. Majavan touhuista on kuitenkin hyötyä monille eliölajeille, kuten kolopesijöille, joille syntyy hyviä pesäpuita. Vesilintupoikueille ryteiköt tarjoavat suojaa. Hyönteisten määrä lisääntyy ja siitä taas hyötyvät kaikki hyönteissyöjät.
Harmaat puunrungon ja ruohikkoiset rannat luovat myös omalla tavallaan erämaista tunnelmaa.
Komein Hevosenlenkin varrella oleva majavanpato sijaitsee Hevosjärven ja Kuorejärven välisessä purossa. Siinä on töitä tehty oikein urakalla.
Tulvien seurauksena kansallispuiston reittejä joudutaan linjaamaan uudelleen ajoittain. Hevosenlenkkikään ei nyt kulkenut aivan merkkien mukaan, vaan uutta polkua oli syntynyt kuivalle maalle.
Pysähdyimme Kuorejärven laavulle evästauolle. Paistoimme pitkästä aikaa oikein makkarat nuotiolla. Kahvikin maistui luonnon rauhasta nauttien.
Laavun ympäristössäkin oli nähtävissä miten paljon tavallista korkeammalla vesi nyt oli. Rannassa oleva toinen tulipaikka oli veden alla.
Laavun jälkeen polku nousi monessa kohdassa uudelle linjalle. Reittimerkkien mukaan kulkeminen olisi edellyttänyt kahluusaappaita. Toisin paikoin uusi polku oli melko haastavakin, mutta kolhuilta onneksi vältyttiin.
Polku nousee Kuorejärven rantamaisemista välillä melko korkealle rinteeseen ja nousu on jyrkkä. Hengästymään tällä reitillä pääsee siis ihan kunnolla, ellei nyt aivan huippukuntoinen retkeilijä ole kyseessä.
Hankalakulkuisen mäkiosuuden jälkeen polku liittyy Heretyn ja Lortikan kämppien väliseen polkuun, joka on aikoinaan savottamiesten toimesta tasoiteltu polkupyörällä ajettavaksi. Sitä olikin helppo kulkea. Pian tultiin Kurkijärven rantaan Mäyrälahden kohdalle. Kaunista järvimaisemaa täälläkin.
Kannussalmen kohdalla järvi ylitetään siltaa pitkin. Sillan kansi on rakennettu pyöreistä puista, joka tekee sillalla kävelyyn omanlaisensa tuntuman.
Heti sillan jälkeen on risteys, josta voi reitin jatkamisen lisäksi poiketa Kannuslahden laavulla. Kävin pikaisesti katsomassa miltä laavu näyttää.
Taitaa olla paremminkin keittokatos kuin laavu kyseessä. Rakennuksen sisällä on kotakeittiö.
Tulipaikalta avautuu kaunis näkymä Kurkijärvelle.
Palasin takaisin risteykseen sillan luokse, josta olikin enää 500 metriä matkaa Heretyn kämpälle. Viimeinen osuus on leveää ja helppokulkuista sorastettua polkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti