4,5 kilometrin pituinen Harjunkierros on Leivonmäen kansallispuiston Selänpohjan pysäköintialueelta lähtevistä reiteistä lyhyin. Yhdistimme siihen käynnin Joutsniemessä, jolloin kokonaispituudeksi retkellemme tuli noin 8,4 km.
Tullessamme pysäköintialueelle aamupäivällä puoli yhdentoista jälkeen, siellä oli jo runsaasti autoja. Aurinkoinen ja melko lämmin sää oli saanut ihmiset liikkeelle. Moni paikalla olijoista näytti kuitenkin lähtevän suorinta reittiä laavuille, eikä reittejä kiertämään. Saimme siis kulkea melko rauhassa vastakkaiseen suuntaan. Reitit lähtevät samasta kohdasta ja ne on merkitty eri väreillä. Harjunkierroksen väri on punainen.
Harjunkierros erkanee muista reiteistä pian autotien ylityksen jälkeen. Viimeisetkin perässämme tulijat jatkoivat risteyksestä eri suuntaan, joten pysäköintialueen ruuhkasta huolimatta metsässä oli hyvin hiljaista ja rauhallista.
Harjunkierroksen maisemat ovat enimmäkseen valoisia ja kumpuilevia. Mäntyjä kasvaa harvakseltaan, joten metsässä näkee pitkälle.
Välillä kuljetaan korkealla kapean harjun päällä ja sitten laskeudutaan taas alas. Tässä kuvassa vasemmalla puolella puiden väleistä pilkistelee Iso Pirttilampi.
Kierroksella nähdään useampikin lampi. Tässä niistä yksi, jolle ei löytynyt kartasta nimeä.
Erijärvien välistä mennään pitkoksia pitkin.
Nämä kaksi pientä järveä ovat varmaankin olleet aikoinaan yhtenäinen vesialue. Nyt niiden välissä on märkää ruohikkoa.
Pitkospuiden puolivälissä on tällainen leveämpi paikka, jossa voi ihailla luontoa muiden kulkijoiden ohitusta häiritsemättä.
Pian saavuimme polkujen risteykseen, josta poikkesimme pois Harjunkierrokselta ja suuntasimme Joutsniemeen, joka on jatketta harjulle. Joutsniemi on enimmilläänkin vain 100 metriä leveä ja sen molemmin puolin voi ihailla järvimaisemaa.
Joutsniemen laavu näytti olevan ahkerassa käytössä. Itse emme siellä käyneet ollenkaan, vaan jatkoimme kulkua harjun päällä.
Maisema on parhaimmillaan vasta laavun jälkeisellä osuudella, jossa harju kapenee, joten retkeä ei kannata rajoittaa laavulla käyntiin.
Joutsniemen kärjestä on vastarannalle matkaa vain noin 160 metriä. Niemen rannoilla on useita neliön muotoisia kiviröykkiöitä. Ne eivät ole tulentekopaikkoja, vaikka joku onneton on jäljistä päätellen niin kuvitellutkin. Röykkiöt ovat ilmeisesti vanhoja vesijättömaiden rajamerkkejä. Tulenteko on sallittu koko kansallispuiston alueella ainoastaan virallisilla tulentekopaikoilla.
Tässä lähempi kuva yhdestä röykkiöstä. Nämä ovat siis historiallisia rakennelmia, eikä niitä pidä tärvellä nuotiota polttamalla. Samanlaisia röykkiöitä on myös Lintuniemessä.
Yhden tällaisen röykkiön läheisyydessä on komea hiekkaranta. Tästä voisi varmaankin mukavasti pulahtaa Rutajärven vilvoittaviin vesiin.
Rutajärvi on kaunis katsella varsinkin näin aurinkoisena ja melko tyynenä päivänä.
Joutsniemestä palattuamme jatkoimme Harjunkierroksen loppuun. Matkan varrella olleet laavut olivat tupaten täynnä, joten luovuimme suosiolla alkuperäisestä makkaranpaistosuunnitelmastamme ja söimme eväsleivät ja joimme termoskahvit tämän pienen poukaman rannalla olevan pöydän ääressä.
Aina kannattaa olla varasuunnitelma tulipaikkojen suhteen, varsinkin suosituilla retkeilypaikoilla. Retkikeitin on hyvä olla mukana, jos lämmintä ruokaa haluaa saada varmasti.
Reitin loppupuolellakin oli vielä kauniita järvimaisemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti