Keski-Suomen ja Pohjois-Savon rajaseudulla Rautalammin ja Konneveden kuntien alueella sijaitseva Etelä-Konneveden kansallispuisto on yksi Suomen nuorimmista kansallispuistoista. Se on perustettu vuonna 2014. Noin 15 neliökilometrin kokoisen kansallispuiston alueella on hyvin erämaisena säilynyttä vaihtelevaa järvimaisemaa ja suurien korkeuserojen sävyttämää maastoa.
Tällä kansallispuistolla olisi varmasti paljon tarjottavaa melojalle ja veneilijälle, mutta jalkaisin kulkienkin nähtävää ja koettavaa riittää. Me kävimme patikoimassa 4,6 kilometrin mittaisen Kalajan kierroksen.
Kalajan pysäköintialue oli saapuessamme lähes täynnä. Osa autoilijoista oli jo antanut periksi ahtaudelle ja jättänyt autonsa tien reunaan ennen varsinaista P-aluetta. Löysin kuitenkin auton mentävän raon kahden pysäköidyn auton välistä ja parkkeerasin siihen. Ovistakin pääsi vielä ihan hyvin ulos.
Kalajan kierros koostuu melko vaativasta Vuori-Kalajan lammen ympäri ja Kalajanvuoren yli kiipeävästä lenkistä, sekä helppokulkuisesta Vuori-Kalajan ja pysäköintialueen välisestä sorapolusta.
Sorapolku lienee riittävän leveä ja tasainen lastenrattaiden työntämiseen. Vuori-Kalajan rannalla olevalle hienolle kotalaavulle voi siis hyvin lähteä perheen pienimpienkin kanssa. Jonkinasteista maastokelpoisuutta rattailta kyllä vaaditaan, sillä juuria ja kantoja on polulla jonkin verran.
Sorapolku kulkee alueella, jossa on ollut Kosken pappilan torppa. Tästä muistuttavat polun läheltä löytyvät vanhan uunin rauniot ja puutarhakasvit. Polku menee myös kauniin Paskolammen vierestä.
Suurin osa sorapolusta kulkee komeassa kuusimetsässä. Korkeuseroakin on jonkin verran.
Vuori-Kalajan rannalla on hyvät opasteet eri reiteille. Kalajan kierros suositellaan kierrettäväksi myötäpäivään, eli rannalle saavuttaessa lähdetään vasemmalle. Suositusta on hyvä noudattaa varsinkin ruuhkaisina aikoina, sillä monissa paikoissa vastaantulevan kohtaaminen on hankalaa.
Reitti on merkitty puihin selkeästi keltaisilla täplillä. Kosteimpiin paikkoihin on tehty pitkospuut. Varsinkin näillä pitkososuuksilla olisi mukavaa, jos kaikki kulkisivat samaan suuntaan.
Polku kulkee pitkän matkaa aivan rannassa ja Vuori-Kalajan kauneutta pääsee monin paikoin ihastelemaan.
Lammen rannalla on karjalansiirtolaisen Feliks Tarasoffin 1970-luvulla metsäpalstalleen rakentama mökki. Tarasoff käytti palstaansa säästeliäästi keräten kotitarvepuuta hevosensa avulla ja säilytti muun muassa reitin varrella olevat vanhat haavat. Kalajanvuoren vanhan metsän säilymistä voidaankin pitää hänen ansionaan.
Suuri kävijämäärä näkyy toisin paikoin maaston kulumisena. Kivet ja juuret ovat tulleet esiin ja kulkeminen ei ole aivan helppoa. Sateisen viikon jälkeinen liukkaus tuo myös oman pikantin lisänsä kokemukseen.
Rinteessä olevia valtavia jopa 140-vuotiaita puita ei ehkä niiden kaarnaisia runkoja katsoessa aivan ensimmäiseksi kuvittele haavoiksi, mutta vilkaisu havisevaan latvukseen helpottaa tunnistamista.
Osa näistä jättiläisistä makaa jo viimeisessä tehtävässään kääpien ja hyönteisten ravintona.
Kalajanvuoren päältä aukeaa upeita näkymiä kansallispuistoon useammastakin eri paikasta.
Eipä siis ihme, että runoilija Eino Leino ja säveltäjä Toivo Kuulakin ovat aikoinaan Kalajanvuorella retkeilleet.
Kalajanvuoren korkeus on 211 metriä merenpinnasta ja 77 metriä Vuori-Kalajan lammesta.
Polku kulkee toisin paikoin niin vaarallisessa maastossa, että avuksi on laitettu köysiä. Niitä kannattaa käyttää hyväkseen ja myös katsoa tarkkaan mihin astuu.
Vuorelta laskeutumisen jälkeen edessä on vielä paljon nähtävää. Useammatkin pitkokset on kuljettavana ennen kuin saavutaan Vuori-Kalajan kotalaavulle.
Laavu on kookas ja komea. Sen vieressä on myös erillinen nuotiopaikka. Läheltä löytyy myös puuvarasto ja wc. Parkkipaikalta tulevalle polulle pääsee takaisin jatkamalla laavun ohi polkua ja pitkoksia pitkin joitakin kymmeniä metrejä. Risteyksessä on kyltti "Kalaja P 900 m".
