Pihlaiskosken reitti

Tarkoituksenamme oli kiertää Pihlaisten koski- ja erämaamaisemissa kulkeva Koskireitti. Tulostin itselleni Koskireitin kartan reittikuvauksineen, mutta en tutustunut siihen etukäteen sen tarkemmin, kun ajattelin, että tutkin sitä sitten retken aikana. Niinhän siinä tietenkin kävi, että kartta unohtui kotiin ja reitti piti mennä opasteiden varassa.

Samalla alueella on kolme sisäkkäistä rengasreittiä: Koskireitti 8,6 km, Kuuskosken lenkki 7,5 km ja Pihlaiskosken reitti 6 km, jotka alkavat samasta paikasta. Jossakin kohtaa matkan varrella menimme polkujen risteyksestä väärään suuntaan ja tulimme sitten kiertäneeksi lyhyemmän Pihlaiskosken reitin.

Reittien lähtöpaikaksi on merkitty Karansalmen kylätalo, jonka parkkipaikalta yläpuolella oleva kuva on otettu. Merikonteista rakennettu ja heinäseipäillä vuorattu kylätalo toimii kesäaikaan kahvilana ja sieltä voi myös ostaa mm. kalastuslupia ja pyydysmerkkejä. Rannassa on veneenlaskupaikka ja uimalaituri.

Ensimmäiset reittiopasteet ovat kylätalon parkkipaikan laidalla. Ne osoittavat Pihlaiskoskentien risteykseen, joka näkyykin parkkipaikalle. Tämä pieni pätkä kävellään siis Ähtärintien reunaa.

Pihlaiskoskentien alussa on karttataulu ja opasteet Koskireitille, sekä pidemmälle Kontioreitille ja vajaan kilometrin päässä olevalle Kokinkodalle. Koskireitti ja sen kaksi lyhyempää versiota etenevät tästä Pihlaiskoskentietä pitkin. Koskireitin kyltti osoittaa tässä hieman hämäävästi vasemmalla, vaikka tie jatkuu suoraan eteenpäin.

Matkan varrella koskireitti on merkitty tällaisilla sinisillä tauluilla, kuten alapuolella olevan kuvan oikeassa reunassa näkyy. Reitti kulkee pääasiassa melko kosteassa ympäristössä, joten hyttysten läsnäoloon on syytä varautua. Jokunen paukama tuli matkalta hankittua.

Reitin alkupuolella oli tällaista kivitaidetta.

Reitille on tehty useita pieniä siltarakennelmia ja muutama vähän isompikin silta. Osa silloista koostuu vain kuormalavoista ja muutamasta tukipuusta, mutta isompiakin siltoja löytyy. Kuvassa vuonna 1972 valmistunut Pukkisilta, joka ylittää Vähälammen salmen.

Näkymä Pukkisillalta.

Tässä komeassa kuusikossa mentiin ilmeisesti vielä oikeaan suuntaan Koskireittiä ajatellen, mutta joku risteyspaikka meiltä jäi kokonaan huomioimatta.

Kohta oltiin nimittäin Pihlaiskosken ylittävällä sillalla. Koskireitin olisi pitänyt mennä vielä hyvän matkaa eteenpäin ennen kosken ylitystä, mutta reittikartan puutteessa totuus valkeni meille vasta myöhemmin, kun koskista ei ollut enää tietoakaan.

Tulipahan nyt sentään tämä yksi koski nähtyä.

Pihlaiskosken reitti jatkui tästä Pihlaiskosken kodan ohi. Poikkesimme vain katsomassa miltä kota näyttää.

Kodan jälkeen reitti alkoi mennä yhä kauemmas joesta, mikä vahvisti epäilyksen siitä, että jossakin vaiheessa oli oikaistu väärälle polulle ja olimmekin jo koskiin tutustumisen sijasta paluumatkalla. Polku kulki tämän jälkeen monin paikoin vasta hakatussa metsässä, tai siis hakkuuaukossa, mikä ei aina ole niin kaunista katseltavaa. Onneksi tämäkin paikka näyttää muutaman vuoden päästä ihan erilaiselta.

Osa reitillä olleista siltarakennelmista oli jo aika huonossa kunnossa. Kestivät sentään vielä ylityksen. Tällä alueella reitti oli merkitty puissa olevilla nauhoilla. Niitä olikin syytä katsoa tarkkaan, sillä ympäriinsä risteilevät metsäkoneiden ajourat piilottivat polun välillä tehokkaasti.

Välillä kuljettiin hiekkatietä pitkin.

Sitten mentiin Peikkometsän halki. Peikkometsäksi nimetty alue on tasaisiin riveihin istutettua kuusimetsää. Aluksi melko nuorta, mutta myöhemmin vähän jo suuremmaksi kasvanutta.

Peikkometsän vanhemmalla osuudella lähekkäin kasvavien kuusten alaoksat olivat kuivuneet ja tiputtaneet neulasensa värjäten maan ruskeaksi.

Reitin loppupuolella käydään Kokinmäen marjatilan laitamilla.

Hetken päästä ollaankin jo Kokinkodalla, josta on matkaa Karansalmen kylätalolla enää 900 metriä.

Aivan loppuvaiheessa tulee vielä vastaan Sällinkylän pienviljelijäyhdistyksen talo. Talo on rakennettu alunperin Salmenkylän työväenyhdistyksen toimitaloksi vuonna 1917, mutta myyty myöhemmin pula-aikana yksityishenkilölle, joka on myynyt sen edelleen pienviljelijäyhdistykselle. Talolla on toiminut 1930-50 luvulla aktiivinen näytelmäkerho. Talolla on myös esitetty elokuvia ja järjestetty tansseja. Viimeiset tanssit on järjestetty vuonna 2017.

Kierroksen päätteeksi kävimme kylätalolla kahvilla. Suosittelen lämpimästi rauhallisesta ympäristöstä ja järvimaisemasta pitävälle. Kahvi ja pullakin toki maistuivat.