Sallaajärven luontopolku

Jyväskylän Taka-Keljoon Ylä-Sallaajärven läheisyyteen on perustettu vuonna 1989 luonnonsuojelualue, jonka sisäpuolella kiertää Sallaajärven luontopolku. Alue on vain 25 hehtaarin kokoinen, joten luontopolkukaan ei ole valtavan pitkä. 1,6 kilometrin matkalla on kuitenkin monenlaista nähtävää.

Kävin polulla joskus 1990-luvun alussa lukion järjestämällä polkupyöräretkellä, mutta siitä ei silloin jäänyt hirveästi mieleen. Luontopolku ei tainnut olla silloin edes valmis. Nyt oli siis korkea aika kiertää polku uudelleen.

Luontopolun lähtöpaikka on Taka-Keljontien varressa. Parkkipaikkaa ei ole, joten autolla liikkuvan on keksittävä turvallinen pysäköintipaikka tien varresta.

Muutamaa päivää aikaisemmin tuskailimme hyttysten määrää Laajavuoren luontopolulla. Ihan suotta tuskailimme, sillä se oli pientä verrattuna Sallaajärven verenimijöiden määrään. Vastaavaa olen kokenut joskus lapsena Lapissa. Mutta Offilla tilanne saatiin siedettävälle tasolle.

Luontopolku kiertelee aarnialueella, jossa on komeita melko iäkkäitä kuusia. Alkumatkasta on myös vanha soranottopaikka, joka erottuu edelleen selvästi maastosta. Kaatuneita puita on paljon. Osa niistä on kaatunut polun päälle ja useimmat niistä on pätkitty ja siirretty sivuun.

Kosteissa notkoissa kasvaa saniaisia. Märimmissä paikoissa kulkua helpottavat pitkokset. Toisin paikoin polulle kaatuneet puut odottavat vielä huoltojoukkojen toimenpiteitä.

Muurahaiset näyttävät viihtyvän hyvin Sallaajärven maisemissa. Pesiä on alueella useita.

Pari pientä siltaakin on kulkijalle tehty ylitettäväksi. Hieman tämä heilahti ison miehen alla, mutta kesti kuitenkin.

Aivan polun vieressä kasvaa harvinaisen komea haapa. Se on sekä paksu, että korkea. Melkein yhtä suuri kuin alueen vanhat kuuset.

Puusto on vahvasti kuusivoittoista, mutta aluskasvillisuus vaihtelee kivasti.

Toisin paikoin mennään melko kuivassa metsässä, mutta kosteaa korpeakin pääsee kulkija ihmettelemään.

Vaikka alueella kasvaa enimmäkseen kuusia, niin kuitenkin komeimmat käävät löytyvät kaatuneen koivun kyljestä.

Polku on aika hyvässä kulkukunnossa, mutta hieman korjattavaakin olisi.

Hyttysten hyökkäillessä polku tuli kierrettyä aika nopeasti. Toisissa olosuhteissa aarniometsän polulla olisi voinut viihtyä pitkäänkin ja tutustua kunnolla rastitauluihin.