Kesällä 2015 suunnittelin kiipeämistä Taivaskerolle, joka on Pallastunturin korkein huippu. Samalla se on Suomen korkein käsivarren ulkopuolinen paikka. Kelit eivät kuitenkaan tuolla reissulla oikein suosineet ja Taivaskero jäi huiputtamatta. Uusi mahdollisuus olisi ollut kesällä 2017, mutta silloinkin sää sotki suunnitelmat. Pilvessä toikkairoiminen tunturilla ei oikein houkutellut. Tällä kertaa sää oli kuitenkin mitä parhain, joskin aluksi pelkäsin, että lämpötila on jopa liian korkea. Tuuliolosuhteet olivat kuitenkin sellaiset, että helteinen ilma ei tuntunut liian kuumalta.
Pysäköimme auton Hotelli Pallaksen pihaan ja lähdimme kävelemään polkua, joka lähtee hotellin ja parkkipaikan kulmalta. Valitsimme opasteiden mukaan Taivaskeronkierroksen, joka on 9 kilometrin pituinen lenkki.
Reitti kulkee aluksi Pyhäkeron rinteessä Hetta-Pallas-reittiä nelisen kilometriä ja kääntyy Taivaskeronsatulasta kohti Taivaskeron huippua. Huipulle on matkaa risteyksestä noin kilometri. Huipun jälkeen laskeudutaan Liisansatulaan, josta noustaan lähelle Laukukeron huippua menemättä kuitenkaan aivan ylös asti. Hotellille palataan laskettelurinteen hissilinjaa pitkin.
Nousu Taivaskerolle tätä reittiä pitkin tuntui melkeinpä löysältä. Odotin jotain vastaavaa rääkkiä kuin Keimiötunturille noustessa 2015, mutta tämähän oli lopulta ihan helppoa. Jos reitin erehtyisi kiertämään toisin päin, niin kokemus saattaisi olla aivan erilainen, mutta tällä tavalla reitti oli loistava. Voimia jäi huipun saavuttamisen jälkeen vielä reilusti loppulenkille
Taivaskeron 809 metriin kohoavalla huipulla sytytettiin 6.7.1952 Helsingin olympiatuli. Tästä tapahtumasta on muistona kivinen laatta.
Maisemat ovat huikeat Taivaskeron päältä ja koko reitin ajan silmät ja sielu lepäävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti