Höyryjunan kyydissä

Höyryveturien aikakausi vakituisessa junaliikenteessä päättyi Suomessa vuonna 1975. Synnyin itse samana vuonna, joten en päässyt kokemaan lapsuudessani höyryjunalla matkustamista. Onneksi Haapamäen Museoveturiyhdistys pitää ajokunnossa muutamaa höyryveturia ja vanhoja junanvaunuja, joten höyryjunan kyytiin on mahdollista päästä vielä tänäkin päivänä.

Tänään 11.6.2016 Haapamäen Museoveturiyhdistys järjesti kaksi edestakaista matkaa Jyväskylästä Lievestuoreelle. Veturina toimi Tk3 1136 "Pikku-Jumbo".

Saapuessamme Jyväskylän matkakeskukselle juna odotti jo kyytiin tulijoita.

Veturina toiminut Tk3 1136 on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan tavarajunaveturi. Se on valmistunut vuonna 1947 Tampellan tehtaalla. Se on 16,3 metriä pitkä ja painaa 78 tonnia. "Pikku-Jumbon" huippunopeus on 60 km/h.

Tk3-veturityyppi on valmistusmäärältään Suomen suurin höyryveturisarja. Sitä valmistettiin 161 kappaletta vuosien 1927 ja 1953 välisenä aikana.

Päästyämme junaan sisälle olin hieman yllättynyt. Vanha puurunkoinen vaunu näytti sisäpuolelta yllättävän modernilta. Aika mukavasti junassa on matkustettu tämänkin vaunun ollessa aktiivikäytössä

Penkit tuntuivat miellyttävän pehmeiltä. Päällyste lienee kerniä, eli muovilla päällystettyä puuvillakangasta. Vaunussa oli sähkövalaistus ja 2 WC:tä.

Matkalippujen oston jälkeen saimme konduktööriltä vihjeen, että seuraavassa vaunussa olisi matkamuistoja myytävänä. Niinpä lähdimme katsomaan miltä siellä näyttää ja mitä siellä on tarjolla.

Toisen vaunun päässä oli junasta putoamista estämässä ainoastaan kaide. Tarvittaisiin kuitenkin jo jonkin asteista tahallisuutta, että tästä pääsisi tipahtamaan.

Seuraavan vaunun sisustus oli aivan toisenlainen kuin ensimmäisessä.

Koduktööreille tarkoitetussa tilassa oli myynnissä mm. juna-aiheista kirjallisuutta, postikortteja ja julisteita. Juliste "Pikku-Jumbosta" lähti mukaamme.

Palasimme alkuperäisille paikoillemme ja istuimme siinä Lievestuoreelle asti. Matkan varrella pääsimme kokemaan Pönttövuoren uudemman tunnelin. Vanhassa käytöstä poistetussa tunnelissa kävimme seikkailemassa jalkaisin pari vuotta sitten.

Lievestuoreen asemarakennus on ollut poissa matkustajakäytöstä jo pitkään. Lipunmyynti asemalla lopetettiin vuonna 2000 ja 11.8.2014 lähtien junat eivät ole enää lainkaan pysähtyneet asemalla vähäisten matkustajamäärien vuoksi. Viimeisinä vuosina Lievestuoreen asemaa käyttäneitä matkustajia oli noin 3 junaa kohti.

Lievestuoreella pääsimme seuraamaan veturin siirtoa junan toiseen päähän. Veturi irrotettiin vaunuista ja ajetiin eteenpäin vaihteen toiselle puolelle, josta se pakitti viereiselle raiteelle ja vaunujen ohi vaihtaakseen jälleen takaisin samalle raiteelle vaunujen kanssa.

Vaunuihin vaihdettiin uutta määräasemaa osoittava kyltti.

Veturia ei käännetty ympäri, vaan se tuli nyt Jyväskylän suunnasta keula edellä kohti vaunuja.

Veturi kiinnitettiin vaunuihin "väärinpäin".

Maallikon silmin katsottuna veturin ja vaunujen välinen kiinnitys ei näytä erityisen tukevalta, mutta hyvin se tuntui kestävän.

Ennen paluumatkalle lähtöä oli hyvin aikaa tutustua veturiin. Halukkaat pääsivät kurkistamaan sisälle.

Paluumatkalle lähdettiin tarkasti aikataulun mukaan.

Tällä kertaa istuimme tämän näköisessä vaunussa.

Matkan varrella oli kauniita maisemia. Junan kulkiessa enimmillään 60 km/h niitä ehti tavanomaista junareissua paremmin katsomaankin.

Juna eteni yhtä tasaisesti kuin nykyaikaiset junatkin. Vain ikkunan ohi ajoittan tuprahtava savupilvi ja höyrypillin vihellys muistuttivat minkälaisen laitteen perässä tässä roikutaan.

Höryjunan kyydissä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta pian oltiin jo takaisin Jyväskylässä ja nostalgiamatkamme oli ohi.