Noin 1,5 kilometrin pituinen Muuramenjoki virtaa Muuramen keskustan halki Muuratjärvestä Päijänteeseen. Matkan varrella on sekä kuohuvia koskia, että rauhallisia suvantoja. Pudotuskorkeutta Muuramenjoella on noin 12 metriä.
Olen asunut Muuramessa suuren osan elämästäni ja joen ympäristö on ollut minulle aina mieluinen paikka. Lapsena joen varsia koluttiin epävirallisia polkuja pitkin, kunnes jossakin vaiheessa valmistui osa nykyisestä luontopolusta. Sitä on vuosien varrella laajennettu ja siltoja rakennettu. Nykyisellään luontopolku kiertää joen molemmin puolin alajuoksun Liponkaari-sillalta lähes Muuramentien vieressä olevalle vanhalle uittokourulle asti. Pituutta sille tulee kokonaisuudessaan noin 2,2 km.
Perinteisesti olen lähtenyt Muuramenjoen luontopolulle terveysaseman luota. Niin myös tällä kertaa. Lähdimme kävelemään joen rannassa kulkevaa polkua alajuoksun suuntaan. Aikaisemmin tämä osuus ei kuulunut luontopolkuun, mutta Liponkaari-sillan valmistuttua se ja joen toiselle puolelle tehty polku liitettiin osaksi luontopolkua.
Liponkaari riippuu vaijerien varassa ja heilahtelee reilusti puolelta toiselle sen yli kävellessä. Kyltissä oleva suositus max 2 henkilöä on varmaan ihan aiheellinen. Joki virtaa tällä kohdalla rauhallisesti, joten sillan ylitys ei ole heilunnasta huolimatta mikään kauhukokemus.
Joen toisella puolella on hyvin pian toinen silta, joka ylittää pienen sivu-uoman.
Muurmenjoessa on yksi saari, joka on nimeltään Purusaari. Se jää kuvassa suurimmaksi osaksi puskan taakse.
Seuraavassa kuvassa purusaari on kuvan vasemmalla puolella. Kuvasta ei oikein kunnolla näe, että vesi virtaa myös saaren takaa. Purusaareen asti voi tulla Päijänteen puolelta soutamalla tai melomalla.
Joen uoma on kulkenut suunnilleen terveysaseman kohdalla joskus eri reittiä kuin nykyisin. Vanhan täytetyn uoman pää näkyy tässä.
Polku nousee tästä penkalle, jossa kulkeen kevyen liikenteen väylä terveysaseman suuntaan. Penkalta lähtee silta joessa olevan voimakkaasti kuohuvan kosken yli.
Kosken kuohuja. Taustalla näkyy joen ylittävä kevyen liikenteen silta.
Kosken yläpuolella on rauhallinen suvantopaikka, jonka reunaa pitkin luontopolku jatkuu.
Samaa suvantoaluetta hieman eri suunnasta. Keskellä näkyy kosken ylittävä silta.
Polku menee välillä hyvin lähellä joen rantaa ja toisin paikoin penkka on jyrkkä ja herkästi sortuva. Näihin paikkoihin on rakennettu kaiteet.
Tällä alueella joki leviää laajalle muodostaen matalaa kosteikkoa. Keväisin vesi on usein niin korkealla, että näiden siltojen yli ei pääse kuivin jaloin. Kosteikossa pesii runsaasti sorsia, joista muutama tuli meitä katsomaankin.
Punainen sudenkorento viihtyi sillan kaiteella. Olisiko elokorento?
Tällä kohtaa jokea kasvaa runsaasti ulpukoita ja lumpeita.
Matalassa vedessä liikuskeli aika hyvän kokoisia kaloja. Muuramenjokeen istutetaan säännöllisesti kirjolohta kalastajien riemuksi. Jonkin verran istutetaan myös taimenta ja harjusta, mutta ne ovat kuitenkin rauhoitettuja ja ne on päästettävä takaisin jokeen, mikäli sellaisen saa onkeensa.
Sorsat olivat löytäneet rauhallisen lepopaikan.
Paloaseman lähestyessä joen varressa kasvaa vanhaa koivikkoa. Tämä yksilö on koivuksi harvinaisen paksu.
Paloaseman paikkeilla virtaus muuttuu voimakkaammaksi ja vähän ylempänä onkin jo koski.
Luontopolku kääntyy kosken kohdalla takaisin alajuoksuoa kohti ja joki ylitetään puista siltaa pitkin aivan paloaseman nurkalla.
Näkymä paloaseman pihalta kosteikon siltoja kohti.
Kunnantalon kohdalla polku nousee vähän korkeammalle ja kauemmas joesta. Takaisin rantaan palataan puisia portaita pitkin
Jokinäkymää portaiden kohdalta.
Terveysaseman luona olevan kevyen liikenteen sillan lähestyessä rannalla kasvaa osmankäämiä.
Pian oltiinkin jo sillan luona.
Poikkesimme vielä ennen autolle paluuta sillalla olevalla penkillä istahtamassa ja juomassa vissyt. Samalla ihmettelimme lokin touhuja kosken kuohujen keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti