Saana

Kilpisjärven mahtava Saana tuli kiivettäväksemme jo toisen kerran. Ensimmäisen kerran kävimme Saanalla likimain 5 vuotta sitten, 25.7.2010.

On se vaan niin upea!

Olimme jälleen majoittuneet Kilpisjärven retkeilykeskukseen, josta lähdimme polkua pitkin Saanalle. Retkeilykeskukselta on reilun kilometrin kävely Saanan luoteispäähän, josta tunturille nousevat portaat alkavat. Matkan varrella on muutama kosteampi paikka, joiden kohdalle on rakennettu pitkospuut. Portaita saakin sitten nousta hyvän tovin. Askelmia on noin 740 ja pituutta portailla lienee noin puoli kilometriä.

Lumihuippujakin näkyi vielä heinäkuun toisella viikolla runsaasti.
Kuva on otettu jostakin portaiden yläpään läheltä.

Portaiden jälkeen huipulle pääsemiseksi pitää ponnistella vielä yli kahden kilometrin matka, jonka aikana noustaan noin 280 metriä portaiden loppupäätä korkeammalle. 

Näkymä Kilpisjärven kylän suuntaan. Kilpisjärvi on noin 556 metriä alempana kuin
Saanan huippu.

Keimiötunturi

Keimiötunturi kuuluu Pallas-Ounastuntureiden ketjuun, ollen niistä eteläisin. Korkeutta sillä on 610 metriä. Tunturi on aivan Jerisjärven vieressä, joten sieltä voi ihailla kaunista järvimaisemaa seudun lukuisten tuntureiden lisäksi.

Jätimme auton Jerisjärventien varressa olevalle levähdyspaikalle, josta matkaa Keimiötunturin huipulle on noin 2,6 km. Kävelimme tietä pitkin Tunturikeimiön pihalle, josta polku kohti huippua lähtee.

Nousu on paikoitellen hyvin jyrkkä ja heikkokuntoinen sai huilata vähän väliä. Huipulle kuitenkin päästiin.

Puurajan paikkeilla kohtasimme hyttysten ja mäkäräisten iskujoukon, joka antoi onneksi periksi tuulen voimistuessa ylempänä rinteessä. Sama porukka hyökkäsi tietysti myös alaspäin palatessamme.

Keimiötunturin laki on kuin tehty maisemien katseluun.
Muoto on sellainen, että huipulta näkee hyvin joka suuntaan.

Harriniva Huskyfarm

Majoituimme Muonion Harrinivassa, joten pitihän viereisellä huskytarhalla poiketa.

Tarhan asukkeihin pääsee tutustumaan kesäaikaan ohjatusti 2 kertaa päivässä. Kierros kestää noin tunnin. Talvella huskyt vetävät rekeä ja kyytiin pääsee eripituisille retkille.

Koiria on yli 400 ja tämä arktinen rekikoirakeskus on tiettävästi maailman suurin.

Särkitunturi

Särkitunturi on helppo retkikohde Muonion lähellä. Tunturin erikoisuutena ovat sen laella olevat lammet. Suurimman lammen rannalla on nuotiopaikka, kodan mallinen puuvarasto ja "wc". Huipulta avautuva näköala on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Nuotiopaikan lähellä on ollut aikaisemmin myös taukokota, mutta se on palanut vuonna 2011. Uusi kota on rakennettu alemmas polun varteen.

Särkitunturille on opastus Rovaniementien varressa olevalta P-paikalta, joka on noin 15 kilometrin päässä Muoniosta. Itse asiassa pysäköintialueita on kaksi, molemmin puolin tietä. Suurempi niistä on Muoniosta päin tultaessa tien vasemmalla puolella ja sieltä on hienot näkymät Särkijärven yli Pallakselle. Pienemmältä pysäköintialueelta tien oikealta puolelta lähtee leveä hoidettu polku Särkitunturille.

Särkitunturille menevä polku on leveä ja hyvin hoidettu.

Polku on todella helppo kulkea ja soveltuu ainakin puolimatkassa olevalle kodalle asti myös lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa liikkuvalle. Kodalta eteenpäin polku ei ole ihan niin helppokulkuinen.

Kodan luona Kuiva Särkivaaran ja Särkitunturin välissä on lampi, jossa on pulahtamista varten laituri. Kodan vieressä on myös wc ja puuvarasto.

Kodan jälkeen polku alkaa nousta jyrkemmin kohti Särkitunturin huippua. Eteneminen on kuitenkin loppuun asti melko helppoa.

Särkitunturin päältä olisi mahdollista nähdä kirkkaalla säällä kaikki ympäröivät tunturit Leviä ja Yllästä myöten, mutta sää ei ollut meille aivan niin suosiollinen. Saimme maisemista vain kalpean aavistuksen. Täällä pitää ehdottomasti käydä toisenkin kerran.

Särkitunturin laella olevan lammen rannassa on nuotiopaikka.

Nuotiopaikan vieressä sijaitseva puuvarasto.

Nuotiopaikan läheisyydessä sijaitseva maisemavessa.

Särkitunturilta näkisi vaikka mitä, kunhan sää olisi kirkas.
Olos, Pallaksen kerot, Keimiötunturi, Levi ja Ylläs ovat jossakin usvan seassa.
Jerisjärvi sentään hieman pilkistelee.

Olostunturi

Muonion keskustasta vain 6 kilometrin päässä sijaitseva Olostunturi on 509 metriä korkea ja helposti kiivettävä. Vaikeamman reitinkin voi toki valita, mutta me käytimme hyväksemme hiekkatietä, joka menee Oloksen huipulle. Autolla sinne ei saa ajaa, mutta kävelemälläkin tietä pitkin pääsee huipulle varsin pienellä ponnistelulla.

Oloksella on laskettelukeskus ja 5 tuulivoimalaa, joista sen tunnistaa jo kaukaa.

Olostunturi Keimiötunturilta kuvattuna.

Ajoimme Muoniosta noin 6,9 km Rovaniemen suuntaan ja käännyimme oikealle pienelle hiekkatielle, joka lähti Olostunturia kohti ja näytti kartan mukaan menevän huipulle asti. Tiellä tuli nopeasti puomi vastaan ja pysäköimme auton sen lähettyville.

Vaeltajan risti Olostunturin rinteessä.

Jalkaisin eteneminen ei tuottanut tietä pitkin suurempia vaikeuksia ja pian olimmekin jo Vaeltajan ristin luona. Joissakin kartoissa risti on nimetty Kulkijanristiksi. Se on kaikille avoin hiljentymispaikka, jonka Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi siunasi 20.6.2007. Paikkaa voidaan käyttää myös kirkollisissa toimituksissa, kuten vihkimisissä.

Ihmeteltyämme ristiä hetken, jatkoimme matkaamme huipulle. Sää oli hyvin pilvinen ja sadekin oli lakannut vain hetkeä aiemmin. Näkyvyys oli aika heikko ja paljon sellaista jäi varmasti näkemättä, mitä aurinkoisella ja kirkkaalla säällä Olokselta voisi nähdä.

Tuulivoimalat huipulla.

Oloksen laelta kohoavat tuulivoimalat ovat nekin omanlaisensa nähtävyys. Joidenkin mielestä sellaisia ei pitäisi tuntureille sijoittaa lainkaan, mutta tällainen jo laskettelukeskukseksi valjastettu tunturi ei omasta mielestäni enää suuresti kärsi niistä. Ihan mielenkiintoista niidenkin toimintaa oli hetken aikaa seurata.

Maisemat jäivät vähän latteiksi pilvisyyden takia.

Oloksen huipulla tuuli melko koleasti, joten kovin pitkään emme siellä viitsineet aikaamme viettää.

Palasimme autolle samaa tietä pitkin ja alaspäin eteneminen kävi tasaisella alustalla vauhdikkaasti.