Rutajärvestä Päijänteen Rutalahteen laskeva Rutajoki kulkee pääosin yksityismaiden kautta, mutta osa siitä kuuluu Leivonmäen kansallispuistoon. Yksityismaistakin suuri osa on suojeltu. Rutajoen kuohuvia koskia pääsee ihailemaan 3,5 kilometrin pituisella Koskikaran kierroksella.
Reitti lähtee Rutalahden kylältä Koskikaran entisen koulun kohdalta Koskelantien vastakkaiselta puolelta. Koulun pihalla ei ole pysäköintikieltoa, joten pysäköimme automme sinne. Heti reitin alussa laskeudutaan kauniiseen laaksoon puuportaita pitkin. Laaksossa virtaa pieni puro, jonka yli menee silta.
Pienen kävelyn jälkeen vastaan tulee ensimmäinen koski. Eikä ihan mikä tahansa koski olekaan. Vesi virtaa joessa olevan saaren molemmin puolin kohisten ja pauhaten ja näyttää niin komealta, että enpä ole vastaavaa vaikuttuneisuuden tunnetta kokenut pitkään aikaan. Koski ei ole leveä, eikä vesimääräkään ole mitenkään valtava, mutta se on todella kaunis. Valokuvissahan se ei tietenkään näytä miltään, mutta tässä kuitenkin panoraama, jossa näkyy miten vesi virtaa saaren molemmin puolin.
Tässä saaren oikean puolen komea koski.
Ja tässä vasen puoli.
Hieman ylempänä kosken yli on kaatunut puita.
Koski ylitetään kahden sillan avulla. Tässäkin kohdassa on pieni saari, jonka kautta reitti kulkee.
Näkymä sillalta alajuoksun puolelle.
Ja sitten vastakkaiseen suuntaan.
Sitten mennäänkin metsään. Reitti kulkee jonkin matkaa jykevässä kuusikossa, kunnes palaa jälleen joen luokse.
Reitti kulkee vähän matkaa läheiselle kiinteistölle johtavaa tietä pitkin. Joki ylitetään leveän sillan kautta. Tässä näkymiä sillalta.
Kuvan oikealla puolella on yksityisaluetta.
Tieltä reitti jatkuu metsittyneelle suolle, joka on joskus ojitettu. Suo-ojien yli on rakennettu pieniä siltoja.
Polku seurailee jokea, joka virtaa tällä kohdalla hyvin rauhallisen näköisesti.
Matkan varrella on monia kauniita paikkoja, kuten tämä leveä joenmutka, jonka rannalle on rakennettu pieni taukopaikka pöytineen ja penkkeineen.
Joki virtaa tässä sen verran verkkaisesti, että tällaista viherkasvustoakin on päässyt kehittymään.
Välillä vesi virtaa taas voimakkaammin. Olisikohan tässä jo Porraskoskea.
Porraskosken alkupäässä on jälleen silta. Sen kautta pääsisi Soimalammelle ja Selänpohjaan. Koskikaran kierros jatkuu kuitenkin tämän sillan ohi.
Sillan jälkeen polku kulkee vielä vähän matkaa joen rannassa. Sitten se kurvaa jyrkästi joesta poispäin ja nousee pienen mäen yli.
Valoisan männikön jälkeen palataan vähän synkähkön kuusikon kautta takaisin ojitetulle suolle. Suolla reitti yhtyy samaan polkuun, josta reitille tultiin, eikä risteyksessä ole opastusta reitin alkuun, joten siinä voi vahingossa lähteä kiertämään samaa lenkkiä uudestaan. Onneksi huomasimme sen aika pian uusintakierroksen alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti