Suunnittelimme käyntiä Halssilan hiihtomaan reiteillä, mutta innostuinkin niiden lähellä sijaitsevasta ja joiltakin osin samoja uriakin kulkevasta Aittovuoren polusta, jonka löysin googlailemalla.
Halssilan asuinalueen yläpuolella kulkevan Aittovuoren polun varrella on ollut aikaisemmin luonnosta kertovia rastitauluja, mutta ne on jossakin vaiheessa poistettu, eikä polkua enää kutsuta luontopoluksi.
3,5 kilometrin pituista reittiä pidetään kuitenkin edelleen kulkukunnossa ja se on merkitty selkeästi keltaisilla maalimerkeillä.
Pysäköimme auton Halssilan liikuntapuiston parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään huoltorakennuksen ohi. Vastapäivään kiertävä polku kulkee tässä vaiheessa hiihtoladun pohjaa pitkin. Leveää hiihtobaanaa kuljetaan useampi sata metriä, kunnes luontopolku poikkeaa latupohjalta oikealle.
Luontopolku poikkeaa suolla ja palaa hetken päästä takaisin jatkaen latu-uran yli vastakkaiselle puolelle. Pian ylitetään myös Hiihtomaalle johtava tie. Tien ylityksen jälkeen aletaan nousta Aittovuorelle.
Matkalla nähdään talousmetsää erilaisissa vaiheissa. On harvennettua sammalpeitteistä kuusimetsää, tiheää nuorta pusikkoa ja myös melko äskettäin aukoksi hakattua metsää. Aukkojen kohdalla näkyvyyttä riittää mukavan pitkälle.
Aittovuorelta laskeudutaan hyvin läheltä Karhunkierroksen ja Aittovuorentien taloja. Ylempänä vuorella olisi voinut kuvitella olevansa kauempanakin sivistyksestä. Yllättävän luonnonläheinen tunnelma näinkin urbaanilla polulla voi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti