Hyyppäänvuoresta tuli meille lähiretkikohde muutettuamme vuonna 2016 Muuramesta Laukaan Metsolahteen. Hyyppään P-alueelle on meiltä nyt vain noin 13 kilometriä. Sinne oli siis helppo lähteä käymään, kun koitimme keksiä meillä kylässä olleen kummipojan kanssa tekemistä.
Tänä vuonna vähän kaikkea on leimannut COVID-19-tautiin varautuminen ja ulkomaanmatkailua on kehotettu välttämään. Niinpä kotimaiset retkikohteet ovat olleet ennennäkemättömässä suosiossa. Sen huomasimme jo viime viikonloppuna
Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Hyyppäänvuoren aluekin näytti olevan suosittu, kun saavuimme pysäköintialueelle.
Parkkipaikan vierestä lähtevä polku, tai paremminkin tie, on osoitettu Hyyppää-kyltillä. Vaikka tie onkin autolla ajettavissa, niin sinne ei kannata lähteä ajamaan, koska autoa ei voi tien varteen pysäköidä.
Tie on suljettu isommilta ajoneuvoilta ketjulla. Ketju on sen verran matalalla, että siitä pääsee helposti astumaan yli. Kiertäminenkin toki onnistuu.
Noin puolen kilometrin kävelyn jälkeen tiestä erkanee Hyyppäänvuorelle johtava polku. Oikeaa suuntaa näyttää suuri puinen Hyyppäänvuori-kyltti. Matkaa on tästä jäljellä kilometrin verran. Polku on selvästi levinnyt edellisen käynnin jälkeen ja myös kulunut. Juuria ja kiviä on nyt enemmän esillä.
Jyrkintä nousua lukuunottamatta reitti on melko helppo. Nousu on lyhyt, mutta ihmettelen suuresti, jos joku siitä hengästymättä selviää. Sadekelillä tämä voi olla vaarallinen paikka.
Pian nousun jälkeen maisema alkaa avartua mukavasti ja ainakin tällä kertaa myös matkan aikana kiusanneet hyttysetkin antoivat periksi.
Hyypäänvuoren upeat näköalat ihastuttavat yhä uudelleen, vaikka täällä onkin tullut käytyä jo useamman kerran. Tuskin tämäkään kerta viimeiseksi jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti