Korpilahden Haukkavuori

Päätimme lähteä katsomaan minkälainen mäki on Haukkavuori Korpilahdella. Maastokarttaa tutkittuani valitsin kulkureitiksi Kiviönniementieltä lähtevän polun. Saattaa olla, että toinen reitti olisi ollut parempi, mutta tämäkin vei perille. Jonkin aikaa polun tapaista rämmittyämme tuli ryteikössä ensin vastaan varoitus jyrkänteestä ja sen jälkeen haalistunut suojelualueen kyltti.

Jyrkänteen lisäksi tällä reitillä kannattaa varoa kaatuneita puunrunkoja ja muita luonnon kehittelemiä ansoja polulla.

Kyltissä näyttäisi olevan teksti:

HAUKKAVUORI

AARNIALUE

ALKUPERÄISEN LUONNON SUOJELUALUE
SÄILYTETÄÄN LUONNONTILAISENA
TERVETULOA SIIVO KULKIJA

METSÄHALLITUS

Luonnontilaisuus tuli kyllä tällä polulla moneen kertaan huomattua. Puunrunkojen ja oksien lisäksi keskellä polkua kasvoi mm. pieniä kuusia.

Kyltin jälkeen polku lähti nousemaan jyrkkää kivikkoista rinnettä.

Polku jatkoi nousuaan ja kulki toisin paikoin hyvin lähellä jyrkänteen reunaa.

Pian alkoi hahmottua minkälaisesta paikasta on kyse.

 

Jyrkänteen alla on laajalla alueella niin hurjaa kivikkoa, että siellä ei kasva juuri mitään, joten jyrkänteen reunalta on melko esteettömät näkymät.

Varoituskyltti on tässä ihan aiheellinen. Reunalta on kymmenien metrien pudotus kivikkoon.

Pystysuora kallio olisi varmasti alhaalta päin katsottuna komea, mutta emme nyt käyneet sitä katsomassa. Ehkä joskus toisen kerran.

Punaisessa postilaatikossa oli vieraskirja, johon mekin raapustimme nimemme.

Luonnontilaisuudesta voisi ehkä sen verran tinkiä, että polku pidettäisiin kunnolla auki. Hankalasta polusta huolimatta Haukkavuori oli kuitenkin hieno kokemus.