Lähdimme polulle puoli kuuden aikoihin illalla. Polkua pitkin oli enimmäkseen helppoa kulkea. Joihinkin märempiin paikkoihin on tehty pitkospuut.
Reitin varrella olevan pienen Särkijärven rannalla on nuotiopaikka, jossa paistoimme jo alkumatkasta makkarat.
Reitin varrella on tauluja, jotka kertovat Vaarunvuorten luonnosta. Maasto vaihtelee mäntykankaasta kuusikkoon ja kallioihin.
Reitin varrella on myös toinen pieni järvi, nimeltään Juonaanjärvi.
Loppumatkasta metsässä alkoi olla jo aika hämärää. Tässä kohdassa oli hauskan näköistä sammalpeitteistä maastoa. Hirvikärpäset hyökkäsivät myös näillä main.
Polun loppuosa muuttui selvästi hankalammin kuljettavammaksi ja hirvikärpäsiä samalla huitoessa tuli pari kertaa läheltä piti -tilanne jalan tökätessä kiveen tai juureen. Pystyssä kuitenkin pysyttiin.
Takaisin autolla olimme puoli yhdeksän aikaan, joten saimme kulutettua neljän kilometrin polulla kolmisen tuntia. Tähän toki sisältyi makkaran paistoa ja useita pysähtymisiä tauluille ja muuta luonnon ihmettelyä. Vaarunjyrkän kohdalla vietimme pitkän tovin maisemaa ihaillen ja käpytikan touhuja seuraillen.