Pitkä Poltinlammin lenkki, Häähninmäki

Häähninmäen ulkoilualueella on yli 35 kilometriä eripituisia ulkoilureittejä. Tällä kertaa päätimme kiertää Pitkän Poltinlammin lenkin, joka on 4,4 kilometrin pituinen. Lenkistä on myös mahdollista kiertää lyhennetty versio, jonka pituus on vain 2,4 kilometriä.

Pitkälle Poltinlammin lenkille lähdetään Hääninmäen parkkipaikalta nousemalla aluksi Häähninmäen päälle. Kun kerran Hääninmäelle noustaan, niin on tietysti pakko käydä maankuulussa Häähninmäen näkötornissa. Olen käynyt tornissa jo useita kertoja, mutta aina sinne haluaa kiivetä uudestaan.

Tornista avautuu komea maisema Iso Häähninjärvelle.

Tornin huipulle rakennettu mökki on päivisin vapaasti retkeilijöiden käytettävissä. Yöpymistä varten sitä voi vuokrata. Alla näkymä tornimökin sisältä.

Näkötornin lähellä on myös toinen mökki, Häähnintupa, jota voi vuokrata yöpymiseen. Päivisin sekin on kaikkien käytettävissä. Häähnintuvan vieressä on nuotiopaikka, jossa on tilaa isommallekin porukalle. Toinen nuotiopaikka on lähellä näkötornia.

Pitkä Poltinlammin lenkki jatkuu mäeltä laskeutumalla Paskolammin suuntaan.

Paskolampi on kaunis pieni suolampi, jonka rannalle on rakennettu uimalaturi. Laiturilla on myös pieni pöytä ja penkki.

Paskolammen jälkeen edessä on pitkästi nousua. Ennen Poltinlammelle saapumista kuljetaan mm. entisen Mäenpään tilan mailla. Tilan rakennukset on purettu jo 1970-luvulla.

Poltinlampi on hyvin saman tapainen lampi, kuin Paskolampi, mutta sen ympärillä on enemmän suota ja sen rannalla on erämökki ja sauna. Lammen vastarannalla on myös pieni levähdyspaikka, jossa on pöytä ja kaksi tuolia.

Uimalaiturille pääsee yhtenäistä laudoitusta pitkin saunan seinustalta saakka. Laiturin päässä on penkit ja laiturin vieressä on myös nuotiopaikka.

Poltinlammin sauna ja mökki ovat lähellä toisiaan. Saunaa voi vuokrata saunomiseen ja mökkiä yöpymiseen. Päivällä Mökkiä voi käyttää vapaasti.

Mökin edustalla on pieni terassi, jossa on pöytä ja penkki.

Varustukseen kuuluu myös kaasugrilli, jota hyödynsimme makkaroiden paistossa. Huomattavasti kätevämpää, kuin tulien tekeminen nuotiopaikalle, vaikka eihän tässä tietysti samaa tunnelmaa ole. Terassilta oli kuitenkin kiva katsella ympäröivää maisemaa makkaraa mutustellessa.

Kurkkasimme myös mökin sisälle.

Parvi tuo mökkiin lisää nukkumatilaa.

Pitkä Poltinlammin lenkki jatkuu suon poikki pitkospuita pitkin. Tältä lampi näyttää pitkospuilta.

Suon jälkeen matka jatkuu vaihtelevassa maastossa ja maisemassa.

Loppumatkan nähtävyytenä on mm. tervaskanto, joka alkaa olla nykyaikana harvinaisuus. Ennen vanhaan (vielä noin 50 vuotta sitten) näitä oli metsät täynnä, kun aikoinaan puita kaadettiin käsityökaluilla ja kannot jätettiin metrin korkuisiksi.

Tervaskannoista oli retkeilijöille ennen suurta iloa nuotion sytykkeenä, mutta nykyään niitä ei juurikaan ole, kun puut katkaistaan metsäkoneella aivan tyvestä.

Retkestämme löytyy myös video YouTubesta.

Mäkiaution rotko

Kävelemällä noin 300 metriä pohjoiseen Tahkovuoren huipulla sijaitsevalta Paronama Barilta löytää hienon luontokohteen, joka on nimetty Mäkiaution rotkoksi. Rotko on ollut aikaisemmin hankalakulkuinen ja metsän kätkemä, mutta Tahkon kyläyhdistys on rakentanut sinne portaita ja pitkospuita noin 250 metrin matkalle, minkä ansiosta sen läpi on nyt helppoa kulkea.

Ennen rotkoon laskeutumista kävellään tiemäisen leveää ulkoiluväylää pitkin. Ylemmässä kuvassa näkyvä rotkon portti tulee vastaan väylän oikealla puolella.

Rotko on jyrkkäseinäinen ja syvä repeämä keskellä metsää. Vähän kauempaa sivusta katsoen sitä ei varmaankaan edes huomaisi. 

Tuulessa kaatuneita ja katkenneita puita on tipahdellut rotkoon, mutta niitä ei ole tullut kulkuväylälle asti.

Tasaista laudoitusta pitkin on helppoa kulkea. Ilman portaita täällä voisi hyvinkin mennä rattaiden tai pyörätuolin kanssa, tai ajaa vaikka polkupyörällä. Kaiken kaikkiaan rakenteet olivat erinomaisessa kunnossa ja tarkoitukseensa sopivia.

Rotkon puolivälin paikkeilla on mahdollista poiketa Mäkiaution laavulla, jota myös pöllölaavuksi kutsutaan. Rotko jatkuisi risteyskohdasta oikealla ja laavulle päädytään jatkamalla suoraan.

Päätin käydä tutustumassa laavuun, vaikka mitään eväitä minulla ei ollutkaan mukana, eikä tauon tarvettakaan ollut. Aivan laavun vieressä olevaa pientä nousua lukuunottamatta reitti on ollut lähes pelkkää alamäkeä tai tasaista. 

Laavu sijaitsee paikalla, josta on komeat näkymät Syvärin suuntaan. Nimitys Pöllölaavu tulee ilmeisesti laavun katon kannatinpylväästä, johon on veistetty pöllön kuvia. Valitettavasti en hoksannut ottaa kuvaa, jossa pöllöt olisivat näkyneet.

Laavun viereen on varastoituna runsaasti polttopuita.

Näkymä laavulta Syvärin yli on upea.

Laavulta lähdettyäni kävelin vielä rotkon loppuosan. Kuvasin rotkoseikkailustani myös videon, joka on katsottavissa YouTubessa.

Vanuvuoren näkötorni

Poikkesin Kuopion reissullani katsastamassa Vanuvuoren näkötornin. Vanuvuori sijaitsee Kuopion eteläpuolella noin 13 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Mäki on Kuopion neljänneksi korkein, joten sen päällä sijaitsevasta 20 metriä korkeasta tornista on komeat näköalat joka suuntaan.

Hämärä oli jo lähellä laskeutumistaan, kun lähdin parkkipaikalta polulle. Etenin siis ripeästi, enkä juurikaan tutustunut luontopolun ihmeisiin. Valokuviakaan ei tullut polulta otettua, mutta vähän videokuvaa löytyy YouTubesta.

Suhteellisen lähellä parkkialuetta oli nuotiopaikka. Tämän lähelle on rakentumassa jonkinlainen grillikatos tai laavu, joka valmistunee vielä tämän syksyn aikana.

Luontopolkua myötäpäivään kiertämällä näkötorni tulee vastaan noin 1,4 kilometrin patikoinnin jälkeen. Vielä uudenkarhean oloinen ja tukeva torni on valmistunut keväällä 2023.

Torniin kiinnitetty kyltti toivottaa tervetulleeksi Vanuvuoren huipulle.

Vaikka torni onkin tukevaa tekoa, niin pientä huojuntaa siellä pääsee kokemaan. Tilaa ylätasanteella olisi isommallekin porukalle. Äkkiseltään en löytänyt tietoa siitä, kuinka monelle henkilölle torni on suunniteltu.

Keli oli suttuinen ja pilvet alhaalla, joten näkyvyys oli melko rajoittunnutta. Hienolta maisema näytti siltikin.

Kuopion tunnetuin maamerkki, Puijon torni, näkyy paremmalla kelillä Vanuvuoren näkötorniin, mutta nyt se jäi pilven sisään.

Matkuksen kauppakeskus sentään erottui selvästi.

Pulkkilanharju, Päijänteen kansallispuisto

Suurin osa Päijänteen kansallispuistosta on kesällä saavutettavissa vain vesiteitse. Pariin paikkaan pääsee kuitenkin myös autolla. Syksyllä 2021 kävimme Päijätsalossa. Tällä kertaa kävin kiertämässä luontopolun Pulkkilanharjulla.

Pysäköin autoni Karisalmen sillan kupeessa olevalle parkkipaikalle. Polun alkuun pääsee kävelemällä valitsemaansa reittiä sillan alle. Itse kävelin ensin portaita pitkin rantaan, jossa ihailin hetken Päijänteen aaltoja.

Tällä puolella harjua tuuli aika navakasti. Hatustaan sai välillä pitää kiinni.

Rannassa menee polku siltaa kohti, joten kävelin sitä pitkin.

Karisalmen silta on komea teräsrakenteinen riippusilta. Se on valmistunut vuonna 1969.

Sitten vain sillan ali harjun toiselle puolelle.

Tuuli väheni huomattavasti heti harjun taakse päästyäni. Tässä vaiheessa kävellään vielä melko reilun levyistä väylää pitkin.

Jossakin vaiheessa olin epävarma miten pitäisi jatkaa ja päätin kävellä lähellä rantaa kulkevaa polkua pitkin. Valintani taisi olla väärä, jos tarkoitus oli kulkea virallista luontopolkua pitkin, mutta pääsinpä ainakin näkemään hienoa maisemaa.

Pienen lisäkoukkauksen jälkeen olin opasteista päätellen oikealla reitillä.

Polku nousi jyrkästi harjun päälle. Alempi kuva on otettu Karisalmen parkkipaikkaa kohti. Polulle voisi lähteä parkkipaikalta ylittämällä tienkin, jos sillan alustan ihailu ei niin kiinnosta.

Polku kulkee vähän matkaa harjun lakea pitkin.

Harjupolun opasteen lähellä oli komea siirtolohkare ja siitä kertova infotaulu.

Harjulta laskeudutaan rantaan portaita pitkin.

Sitten edessä olikin runsain määrin hienoa järvimaisemaa.

Järvimaisemissa viihtyvälle Pulkkilanharju on mahtava paikka.

Tässä osassa Päijännettä vesi on selvästi kirkkaampaa, kuin Jyväskylän seudulla, jossa olen suurimman osan elämästäni viettänyt.

Hetken aikaa tallusteltuani saavuin upealle hiekkarannalle. Jos olisi ollut vähän lämpimämpi ilma ja uimakamppeet mukana, niin varmasti olisin pulahtanut.

Kyllä näissä maisemissa kelpaisi uiskennella.

Päätin tehdä kierroksen, joka käy Viinasaaren edustalla. Reitti kulkee suon vierestä märässä maastossa, joten pitkospuitakin pääsee täällä testaamaan.

Sitten vastaan tuli vähän hämmentävä kyltti, jossa luki Viinasaari. Ikäänkuin olisin perillä Viinasaaressa. Tosiasiassa Viinasaari on vielä reilun sadan metrin kävelyn ja pienen veden ylityksen takana. Olisiko tältä paikalta kulkenut joskus jokin vesiyhteys saareen, vai mistä lie kyse?

Kyltin lähellä rannassa oli valtava kaislikko. Viinasaari näkyy kuvassa oikealla.

Päätin käydä katsomassa pääsisikö saareen peräti kävelemään kuivin jaloin niemen kärjestä. Ei päässyt. Tai en lopulta viitsinyt kokeilla, kun edessä oli niin runsasta kasvillisuutta. Matkalla niemen kärkeen näin useita kaatuneita puita.

Palasin takaisin reitille, joka eteni kuivakkaan kuusikkoon.

Kuusien seassa oli jokunen koivu ja eräässä majaili tämmöisiä sieniä.

Välillä metsä näytti hyvinkin erilaiselta.

Polku palasi takaisin pienen suon luokse.

Lähdin palailemaan kohti parkkipaikkaa. Palasin polkua, jota pitkin on lyhyempi matka. En siis palannut kokonaan samaa reittiä.

Paluupolun varren erikoisuutena oli suppa. Harjusuppa on syntynyt, kun mannerjäätiköstä irronnut jäälohkare on hautautunut hiekkaan ja lopulta sulanut, jolloin sen paikalle on jäänyt lohkareen kokoinen kuoppa, eli suppa.

Polku loppui linja-autopysäkille lähellä Karisalmen parkkipaikkaa.

Laskeuduin vielä parkkipaikalta rantaan ja nautiskelin eväistäni, joita en malttanut aikaisemmin kaivella repustani. Rannassa oli sopivasti jonkun kyhäämä penkki, joka toimi oikein hyvin istumisalustana.

Tuuli vaikutti voimistuneen entisestään. Ihailin vaahtopäitä eväiden syönnin lomassa. Hieno paikka.

Pitihän Karisalmen silta käydä myös kävelemässä läpi.

Hienolta näytti Päijänne sillaltakin.