Rummakon patikkareitti

Keväinen ilma herätti kaipauksen luontoon. Päätimme lähteä tutustumaan Rummakon patikkareittiin naapurikunnan puolelle. Reitin lähtöpaikka löytyi suunnilleen osoitteesta Ranta-kankaistentie 84, Toivakka.

Parkkipaikan vieressä oli katoksessa polttopuita ja kirves niiden pilkkomista varten. Emme kuitenkaan ottaneet puita mukaan, sillä nuotion teko ei tällä kertaa ollut suunnitelmissa.

Reitin alku vaikutti lupaavalta. Lumeen oli tallottu melko kovan tuntuinen polku, jota kelpasi nastalenkkareilla kulkea. Ikävä kyllä kunnollista polkua riitti kuitenkin vain läheisen Ala-Rummakon rantaan ja siitä eteenpäin mentiin edellisten kulkijoiden lumikenkien painaumia pitkin. Toisin paikoin lumikenkien jäljet kantoivat hyvin, mutta välillä jalka upposi lumeen.

Ala-Rummakon takaa alkanut nousu sujui melko vaivattomasti nastakenkien ja puiden väliin viritettyjen köysien ansiosta. Tokihan siinä pulssi nousi ja selkä kastui.

Mutta sitten alkoivat vaikeudet. Nousun jälkeisessä "laaksossa" lunta oli todella paljon ja se oli pehmeää. Eteneminen alkoi käydä vaikeaksi, kun lähes joka askeleella humpsahdin polvea myöten ja välillä syvemmällekin hankeen. Todella hengestyneinä saavutimme risteyksen, josta voisi oikaista lyhyemmälle kolmen kilometrin lenkille. Isompi lenkki olisi 5 km.

Alkuperäinen suunnitelmani oli kiertää 3 km:n polku, mutta päätimme muuttaa suunnitelmaa, sillä oikopolku näytti tältä:

Koko lenkkiäkään emme missään tapauksessa olisi jaksaneet tällä kelillä kiertää, joten päädyimme jatkamaan lumikenkien jälkiä sen verran, että näkisimme minkälainen maisema seuraavan mäen päältä avautuu. Ja hienoltahan se näytti. Etsimme sopivan istumapaikan ja päätimme, että tässä syödään eväät ja sitten lähdemme takaisin.

Jospa sitten lumien sulamisen jälkeen kävisimme kiertämässä koko lenkin ja näkisimme reitin varrella olevan laavunkin.

Ahvenusmäen laavu

Aurinkoisen lomapäivän kunniaksi kävimme ystävien kanssa katsastamassa Ahvenusmäen laavun. Laavulle pääsee periaatteesa autolla perille asti, mutta lumisateen jäljiltä tiellä oli liikaa lunta ja auto ei jaksanut nousta ylös asti. Pääsimme kuitenkin parin sadan metrin päähän, josta jatkoimme jalkaisin laavulle.

Laavu (vai olisiko oikea nimitys kotavaavu?) on aivan uusi ja hyvin varusteltu. Lähistölle on ilmeisesti tulossa myös huussi ja jonkinlainen näköalaterassi.

Laavulta avautuva maisema on varsin hulppea.

Kyllä tässä kelpaa istuskella ja vaikka keitellä kahvia.